Kuka minä olen? Hypnoosi? Terapia? Spooky. Noita. Meedio. Puoskari. Huijari.
Ei, olen ICH Kliininen Hypnoterapeutti. On niin, niin mielenkiintoista saada näitä nimityksiä Twitterissä ventovierailta ihmisiltä. Tässä pohdintaa asiaan liittyen.
Ihan ensimmäiseksi tehtäköön selväksi, että olen tehnyt elämän mittaisen uran kauneusalalla. Olen ollut aina luova, silmälle kauniiden asioiden vaalija ja käsillä tekijä. Olin parturi-kampaaja-yrittäjä kymmenisen vuotta. V. 2001 törmäsin sellaiseen työnkuvaan, kuin rakennekynnet. Kädet ovat olleet minulle jokseenkin tärkeässä roolissa aina, sillä kun toiset katsovat peppua tai jotain muuta, minä katson käsiä. Putosin kaulaani myöden kauniiden käsien maailmaan, tein hulluna töitä, jotta pääsin kilpailemaan alalla ympäri palloa, Suomi, Riika, Pietari, Tukholma, Dysseldorf, Soul, Orlando, Las Vegas. Menestystäkin tuli, tuo oli hienoa aikaa. Matkan varrella olen jättänyt jälkeeni kaksi vieläkin toimivaa yritystä, toisessa omistuksessa. Olen työllistänyt monia ihmisiä, opettanut, auttanut, antanut nuorille elämän alkuja.
Olen aina kohdannut ihmiset ihmisinä, erilaisina, ihmisyydestä uteliaana. Koska kohtaamisissa ei koskaan ollut päällimmäisenä raha, vaan uteliaisuuteni ihmisyyteen ja erilaisuuteemme, opin paljon. Kauneusalan ihmiset voivat allekirjoittaa sanani, sillä me olemme hyvin usein asiakkaidemme apuna ja tukena vaikeissa elämäntilanteissa. Eron hetkillä, hajonneen sisimmän keräämisen hetkillä, kuoleman kohdatessa, sairastumisen käsittelyssä, just name it. Nämä hetket ovat olleet elämääni eniten rikastuttaneet hetket. Niinkuin oli myös se muutaman vuoden aika, jolloin olin kampaajana Saga Seniorikeskuksessa. Ei kuulosta kovin trendikkäältä, mutta viisautta oli jaossa Hannan suuntaan, niin paljon kun vain pystyi vastaanottamaan.
Olen siirtänyt osaamistani kauneusalalla tyttärelleni. Tyttäreni luotsaa tällä hetkellä 8 naisen yhteisyritystä, jossa minäkin olen edelleen töissä. Sain juuri eilen kertoa hänelle siitä, kuinka ylpeä olen. Siitä, miten hän johtaa sydämellään. Antaa kaikille luvan olla oma itsensä, olla oma minä, miten hän lohduttaa, auttaa ja rohkaisee. Ei minussa ollut tuollaista viisautta vielä noin nuorena, en ainakaan usko. Niin kovasti haluaisin ottaa itselleni pienen siivun tästä menestyksestä, ja voihan se olla, että minulla on ollut joku osa asiaan. En tiedä onko, mutta salaa piilotan hymyn sydämeeni. "Pojasta polvi paranee", niinhän sitä sanotaan.
2014 oli minulle vuosi, jolloin jouduin kaaoksen keskelle. Muutoksen vuosi. 2015-2018 olivat selviämisen ja uuden oppimisen aikaa. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, sain saavillisen viisautta annosteltuna päähän kaadettuna, kertaheitolla. Saavillisia taisi tulla niskaan montakin, tuo entinen elämä sai minut polvilleen. Tuona aikana ja tuon ajan vuoksi, aloin opiskelemaan NLP:tä. En ymmärtänyt ihmisten pahuutta ja olin kohtuullisen hukassa. Practitioner-kurssilla paransin itseäni, sen jälkeen Masterille. Paranemisprosessi oli pitkä ja kivinen, mutta selvisin. NLP Masterilla sitten tutustuin hypnoosin menetelmiin. Ja tiesin, että tuo ala on se, mitä minä haluan oppia. Valmistuin ICH Kliiniseksi Hypnoterapeutiksi vuonna 2018.
Olen siis Suomen huippuja rakennekynsien muotoilemisessa. Pitkä, yli 21 vuoden ura takana, etsien sitä kauneinta, täydellisimmän näköistä ja tuntuista settiä. Voi olla, että tämä kuulostaa sinusta hassulta, mutta ei se ole sen kummempaa, kuin kilpaileminen esim golf-kisoissa. Suoritusta hiotaan automaattiseksi, jotta se siirtyy kehoon. Sivellin toteuttaa kauneutta ja toistaa liikkeet sormien verran, eli 10 kertaa. Viila viimeistelee työn aikarajan sisällä. Tuomaristo tarkistaa, kuka onnistui kriteereissä parhaiten, kenen työn jälki on tarkinta ja tasaisinta. Kenen työ antaa silmille kauneinta katsottavaa.
Hypnoosi, miksi minä ihastuin siihen heti ensimmäisen harjoite-demon nähtyäni. Ymmärsin, että siinä oltiin tekemisissä ihmisen jokin erilaisen tason kanssa, kuin jonka näen ulospäin. Näemme ihmisen ulkonäön, luonteesta jotain, kaikkea sitä, mitä kukakin haluaa itsestään antaa ulospäin. On selvää, että vaikka ihminen olisi ulospäin mitä vain, on siellä sisällä olento, sisin. Haavoittuva, herkkä. Se sisin saa meidät käyttäytymään jollain tavoin, joku on ulospäinkin herkkä, joku taas öykkäri. Tuo sisempi "minä" on kuitenkin se todellisempi minä. Ja sieltä kaikki alkaa. Sieltä kumpuavat pelot ja rohkeudet, rakkaus ja elämä. Tämä sisin on meillä kaikilla erilainen ja kun sitä ohjataan, voi elämä alkaa toteutumaan parempana.
Miksi hypnoosi on sanana niin pelottava? Ehkä juuri siksi, että oman sisimmän kohtaaminen saattaisi olla epämiellyttävä ajatuksena. Toiseksi, hypnoosi-sana nimikkeessäni kuulostaa hokkuspokkukselta. Lava-hypnoosi ja mentalistit ovat ainoat hypnoosiin liittyvät asiat, mitä ihmiset yleensä ovat nähneet, ja niissä ihminen saadaan ikään kuin taiottua tekemään jotain tai käyttäytymään oudosti, yleisöä viihdyttävällä tavalla. Voi, ei tuo ole sen kummempaa, sillä meissä ihmisissä on tuo ominaisuus. Olemme suggestioherkkiä. Lavahypnoosi on tietoisen mielen, alitajunnan ja haluamisen yhdistelmä. Emme voi poistaa itsestämme mitään näistä ominaisuuksista. Emme myöskään pysty havaitsemaan alitajuntaamme kovinkaan helposti, vaikka ajatuksemme sieltä kumpuavatkin. Hiukan helpompaa on havaita tietoisen mielen tuottamat ajatukset ja mielipiteet. Niitäkin täytyy tosin kuunnella, sillä nekin ovat vain tietoisen mielen tuotoksia, jotka pohjautuvat alitajunnan tunteisiin.
Hypnoterapia on ihmisen sisimmän kohtaamista. Ja ehkä vielä paremmin, ihmistä autetaan itse kohtaamaan oma sisimpänsä. Sisimmälle annetaan tarvittavia voimavaroja ja toimintaohjeita. Näin alitajunnan tunnetila muuttuu paremmaksi ja vahvemmaksi, ja sieltä kumpuavat ajatukset muuttuvat. Kun ajatukset muuttuvat asiakkaan elämänlaatua parantaviksi, ajatusten mukaan toteutuva käyttäytyminen alkaa edistämään hyvinvointia ja tuottaa parempia valintoja.
Olen tehnyt omasta mielestäni valtavia asioita hypnoosin kanssa. Viimeisin haaste somemaailmassa, Twitterissä oli aivan älytön. Koska olin kritisoinut twiitissäni tilastoja, joihin kaikki koronaan liittyvät päätökset nojaavat, joku alkoi penäämään minulta minun hypnoosini onnistumistilastoja. Miten tilastoidaan sellainen kaunis hetki, jossa asiakas saa regressiossa kokea vauvana äitinsä antaman rakkauden? Äidin, joka kuoli hänen ollessaan vielä vauva? Miten tilastoidaan sellainen hetki, jossa asiakas saa 10 vuotta kestäneen kipunsa katoamaan? Että asiakas saa tuon kivun jäämään sinne hypnoosiin ja todellisessa maailmassa voi jättää kaikki kipulääkkeet, masennus ja nukahtamislääkkeet pois, siirtyen vain satunnaiseen käyttöön päivittäisestä käytöstä? Toki on myös tilastoitavia tilanteita, jossa tuollainen pitkäaikainen kipu ei lähdekään. Sillä, se on asiakkaasta itsestä kiinni. Minä vain ohjaan, asiakas toteuttaa itse kaiken. En minä voi kenellekään luvata paranemista, enkä edes tilastoida näitä. Kaikki eivät halua parantua, vaikka suu niin sanookin. Sillä me addiktoidumme mitä kummallisimpiin asioihin. Miten tilastoidaan kahden tunnin keskustelu - täysin ilman hypnoosia - jonka jälkeen kaikki ongelmat olivat kadonneet? Ei. Ihminen on ihminen.
Olen valmistunut vuonna 2018, joten minulla ei ole pitkää kokemustaustaa. Tilastoitavia asiakkaita on ollut, mutta tiedätkö, en pidä kenestäkään kirjaa. En pidä asiakasrekisteriä, jonka joku voisi hakkeroida. En kirjaa asioita ylös, kuin vain itselleni ruutupaperille. Lähestyn asioita aina sen hetkisen tilanteen mukaan. Ihminen ihmiselle. Mikäli on asioita, joita minun tulisi muistaa, kysyn uudelleen. Sillä en pysty ihan kaikkea kaikista muistamaan, tietenkään. Kyllä, minulla on pitkä kyselykaavake, jonka joskus annan asiakkaan täyttää. Hävitän ne kuitenkin aina jälkikäteen.
En mainosta itseäni juurikaan. Sillä, haluan ihmisten tulevan luokseni jostain muusta syystä, kuin markkinointini johdosta. Minulla on itse tekemäni nettisivut, olkaa hyvä vain. Olen kerännyt mukaan infoa hypnoosista, kirjoittanut sanoiksi myös oman käsitykseni hypnoosin transsitilasta. Se saattaa hiukan poiketa yleisestä linjasta, mutta niinkuin me kaikki tiedämme, hypnoosin transsitilaa ei kukaan pysty määrittelemään. Hannu Lauerma voi puhua hypnoosista julkisuudessa aivan niin paljon kuin haluaa, mutta en allekirjoita kaikkia hänen sanojaan. Hänen työnkuvansa on johtanut siihen, että hänen asiakaskunnassaan on miltei pelkästään psykopaatteja tai ainakin mieleltään häiriintyneitä vankeja, joten maailmankuvamme ovat väkisinkin rakentuneet hyvin erilaisiksi. Minä tapaan elämässäni aivan tavallisia ihmisiä, oman elämänsä kolhuineen. Lauerman kokemusta ja asiantuntijuutta en kiistä missään nimessä, ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että kun alitajunnan (eli sisimmän) kanssa tehdään työtä, on ammattitaito erittäin tärkeää. Kuka nyt haluaisi avata sisimpänsä jollekin, joka saattaisi tehdä vahinkoa? En minä ainakaan. En edes suostu kuuntelemaan ainoatakaan rentoutusnauhaa, ellen tiedä mitä sieltä on tulossa.
Lauerma kuuluu kuitenkin siihen joukkoon, jonka mielestä jokaisella hypnoterapeutilla tulisi olla lääkärin tai terveydenhuollon koulutus taustalla. No, aloitetaan nyt siitä, että esim. Briteissä näin ei ole. Siellä hypnoterapeuteilla on valvottu koulutus oppilaitoksissa, eikä taustakoulutuksella ole merkitystä. Koulutuksesta tulee päästä läpi sekä kirjallisin kokein, että fyysisen terapiasession suorittaen. On kaunis ajatus, että terveydenhuollon alalla toimivalla hypnoterapeutilla tulisi olla lääkärin tietotaito. Mutta tässä törmätään moneen kompastuskiveen, ensimmäisenä mieleen tulee lääkärin etiikka. Sillä, alitajunnan kanssa työskenneltäessä lääkärin tietotaidosta ei ole ensinnäkään mitään hyötyä, ja lääketieteelliset faktat saattavat olla suuressa ristiriidassa terapiassa käytettäviin menetelmiin ja suggestioihin.
Otetaan karrikoiduksi esimerkiksi vaikka syöpähoitoja läpikäyvä potilas. Lääkäri on kertonut hänelle, että kasvain on ärhäkkä, leviämistä ei pystytä todennäköisesti estämään, korkeintaan hidastamaan. Elinajanodote on 6 kuukautta. Lääkäri sitten kertoo hoitovaihtoehdot, lääkitykset, sytostaattihoidot ja sädehoidot. Lääkäri kertoo näiden lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset ja haitat, ja tottakai epävarmasta tulevaisuudenkuvasta. Kysynkin sinulta: Onko lääkärin eettistä sitten antaa hypnoosihoitoa, jossa hän tulee kumoamaan jokaisen väitteensä? Sillä niin hypnoterapiassa tehdään. Tässä tilanteessa hypnoterapian tavoitteena voisi olla kauniin, terveen tulevaisuudenkuvan luominen. Tulevia tapahtumia ja rakkaudellisia kuvia pidentämään elämää. Hypnoterapiassa voidaan "nähdä" kasvaimen pienenevän jokaisesta lääketieteellisestä toimenpiteestä, vaikka se ei lääketieteellisesti olisi mahdollista. Tunnetaan mielikuvissa, kuinka tehokkaasti lääkitys toimii. Huomataan, kuinka sivuvaikutuksia ei ole, tai niitä muutetaan vähemmän epämiellyttäviksi, toisenlaisiksi. Kipua voidaan muuttaa esim. lämmön tunteeksi. Rakennetaan tulevaa, kauniita hetkiä sellaiseen aikaan, jonka lääkäri juuri kertoi kadonneen näköpiiristä. Ja kun potilas sitten tulee pois hypnoosista, eli rentoutuneisuuden tilastaan, lääkäri antaa lääkereseptin, ajanvarauksen sädehoitoon ja laskun käteen. Toisin sanoen, mitätöi juuri tekemänsä hypnoosisession.
Niin, tämä on mielestäni erittäin mielenkiintoista katsoa, miten ammattilaisetkin haluavat pienentää ihmisen mielikuvituksen käytön merkitystä paranemisprosesseissa ja täyden, tasapainoisen elämän saavuttamisessa. Ja nähdä se, miten tämä kaikki kulminoituu suureen yleisöön puoskarilakialoitteina ja koko ammattikunnan väheksymisenä. Tiedostan vahvasti syyn, miksi näitä metodeja käyttäviä ihmisiä on taannoin poltettu roviolla, sillä mielen voima on niin vahva. "Noitien" loitsut eivät olleet mitään sen enempää, kuin suggestioita. Ja suggestioilla on tapana toteutua, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.
Minulla on vielä yksi aspekti, josta haluan kertoa. En ole opiskellut tätä alaa luodakseni itselleni omaisuutta. Ei raha kenellekään pahaa tee, ja mikäli tätä aikoisi tehdä kokopäiväisesti, tottakai työstä pitää laskuttaa. Mutta, oletko tutustunut Ayervedaan? Ja tarkoitan todellakin niihin alkuperäisiin Ayerveda-lääkäreihin ja heidän filosofiaansa? Meidän rahaan ja valtaan nojaava yhteiskuntamme tarvitsee sellaista, kipeästi. Jään paljon mieluummin historiankirjoihin auttavana, ideologisena hassuna, kuin suuren omaisuuden keränneenä terapeuttina. Ayervedassa kyse on nimenomaan auttamisesta. Kylässä on lääkäri, joka hoitaa potilaitaan meidän silmissämme mitä kummallisimmin lääkkein. Hänellä voi olla oppipoika, joka on ollut siinä jo 20 vuotta. Auttamassa. Lääkärin hyllyt ovat täynnä vuosisatoja vanhaa tietoa, joka periytyy sitten työtä jatkavalle. Potilaat tuovat heille sitä mitä he voivat antaa, ruokaa, rahaa, tavaraa, tai vaikka sitten niitä lääkkeeksi käytettäviä materiaaleja. Lääkäreitä auttavat kyläläiset, ja mieleeni jäi erään kasveja lääkärille keränneen kyläläisen sanat: "Eihän sellainen lääke voi edes toimia, ellei sitä ole auttamiseksi poimittu, tai siitä on rahaa pyydetty." Näin se on. Mikäli palvelulla on hintalappu, se ei ole enää auttamista.
Joten toivon, jos tulet luokseni, saat antaa minulle sitä mitä sinulla on. Jos se on rahaa, sanon kiitos. Jos se on vastapalvelu, sanon kiitos. Jos sinulla ei ole mitään annettavaa, sanon kiitos.
Autan kaikkia apua tarvitsevia, ainakin nyt koronasta selviämisen ajan, mutta jos näen, että en voi sinua auttaa, olen myös siinä rehellinen. Korona on vienyt meiltä kaikilta voimia. Luodaan tätä yhteiskuntaa uudelleen, paremmaksi. Laitetaan hyvä kiertämään.
Kiitos kun jaksoit lukea.
With Love,
Hanna