Olen kerännyt yhteen muutamia tärkeitä ihmisen ominaisuuksia, jotka ovat osaltaan kuljettaneet meidät koronan suhteen tähän päivään – ja jatkavat kuljettamistaan edelleenkin. Tavoitteenani on avata meidän kaikkien silmiä tälle tilanteelle, tuoden mukaan ymmärrystä. Yritän nyt vetää yhteen kaikki näkemäni tärkeimmät ihmisyyden ilmenemismuodot tässä maailmantilanteessa, jonka tämä globaali koronapandemia juuri nyt paljastaa. Voit sitten vapaasti itse vetää johtopäätökset. Mutta kun teet sitä, muista, että olet väistämättä itsekin osanen tätä näytelmää. Minäkin olen.
Niinkuin aina, lähestyn asioita kysymyksin. Ja kysymyksiäni tähän artikkeliin kuuluukin:
Miksi joku uskoo aivan kaiken valtamedian uutisoinnista?
Miksi joku uskoo narratiivin koronan vaarallisuudesta, vaikka viranomisten sivuilla on ihan kaikki info oma narratiiviaan vastaan?
Miten on mahdollista, että kohtuullisen korkeasti koulutettu ihminen ei näe näitä faktoja? Lukutaito on. Matematiikan osaaminen on. Todennäköisyyslaskenta on.
Miksi ja miten jostakin ihmisestä sitten tulee salaliittoteoreetikko?
Miksi joku alkaa uskomaan skeenaarioihin, jotka vievät meitä tarkkailun ja seurannan alle, eli mm. elimistöön rokotteen myötä ruiskutettaviin microchippeihin?
Miksi joku alkaa uskomaan maailmanloppuun, toisin sanoen ihmiskunnan ja maapallon tuhoutumiseen tappavan piikin ja ilmastonmuutoksen myötä?
Miksi minä putoan tähän väliin, enkä ole kumpaakaan?
Meidän kaikkien on aika astua askel kauemmas ajatuksistamme, olivatpa ne mitä tahansa.
Aloitetaanpa näistä ilmiöistä ihmisessä.
1. Suggestioherkkyys - ominaisuus ihmisessä
Mikä on "suggestio"? Suggestio on tapahtuma, joka antaa kokijalleen aiheen tehdä päätelmän. Suggestio voi siis olla mikä vain tapahtuma. Terapiassa se on usein sana tai lause. Mutta se on ihan kaikki muukin, mitä elämässä tapahtuu. Alkaen syntymän hetkestä ja jopa jo ennen.
Kohdussa kasvava vauva aistii äidin hormonaalista tasoa yhteisen verenkierron kautta. Tieteemme on pystynyt todentamaan tämän 4kk ikäisen sikiöön asti, mutta sen aikaisempiin kokemustapahtumiin emme pääse käsiksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä ei olisi.
Pienelle, syntyneelle vauvalle suggestioita ovat syli, rakkaus, lämpö, ravinto, äänet, tuoksut, ihan kaikki, mitä vauva vain voi aistia. Näin vauva alkaa muodostamaan maailmankuvaansa, oppien jokaisesta suggestiosta. Vauvan aivoaallot ovat delta-aalloilla, eli samassa tilassa, kuin aikuinen on nukkuessaan. On todettu, että tuossa tilassa aivan kaikki aivojen tuotokset ovat ihmiselle totta.
Tämä aivojen delta-tila kestää noin 2-vuotiaaksi asti, joten vauva on siis täydellisessä, syvässä hypnoosissa, jossa kaikki on totta ja täten aivan kaikki latautuu suoraan tämän kasvavan lapsen alitajuntaan. Lapsi on erittäin taitava kokemaan myös vanhempien tunnetiloja. Ei tarvita draamaa tai sanoja vauvan traumatisoitumiseen, pelkästään vanhempien kokemat tunteet saattavat riittää. Tuon 2 vuoden aikana lapsi oppii kävelemään ja puhumaan, ja paljon muitakin asioita, ikään kuin itsestään, pääosin matkimalla ja havainnoimalla ympäristöään. Tämä on mahdollista juurikin aivojen delta-tilan ansiosta. Lapsi oppii myös väistämättä kiintymään ja rakastamaan vanhempiaan, olivat hänen kokemuksensa sitten minkälaisia tahansa.
Kun lapsi kasvaa, aivojen delta-aallot pikkuhiljaa hieman nopeutuvat theta-aalloiksi. Theta on myös vielä syvä, transsitilaa kuvaava aivoaaltojen nopeus. Tässä tilassa kaikki suoratkin suggestiot menevät perille. Tämäkin aika on äärimmäisen hedelmällistä aikaa oppimisen suhteen. Lapsi saattaa oppia useammankin kielen yhtä aikaa. Lapsi oppii sosiaaliseksi ympäristöään kohtaan. Hänen aistikokemuksensa laajenevat, sillä hänellä on jo kieli apunaan, ottamassa vastaan sanallisiakin suggestioita. Hänen tunnepohjaiset vauva-aikana saadut suggestiot eivät kuitenkaan ole kadonneet minnekään. Näiden ja uusien suggestioiden kertyessä pikkuhiljaa päällekkäin, lapsi kasvaa päivä päivältä isommaksi kasvattaen alitajuntaansa näkymätöntä informaatiota. Yhä monitasoisemmat suggestiot mahdollistuvat ja menevät suoraan perille. Näitä ovat ilmeet, hymyt, naurut, vitsit, sanonnat, värit, aivan kaikki. Toisten ihmisten käyttäytyminen ja reaktiot. Jotkut lapset saattavat jo aika pienestä lähtien osata analysoida aikuisia ympärillään, mutta joihinkin nämä suggestiot vain menevät läpi täysin huomaamatta. Se, että lapsi osaa analysoida ympäristöään ei tarkoita sitä, että nuo suggestiot eivät menisi alitajuntaan asti totuuksina. Kyllä ne silti menevät. Sillä jokainen elämän aikana tunnettu tunne on väistämättä alitajunnan muistissa vielä aikuisenakin.
Theta-aallot alkavat muuttua vähitellen alfa- ja beta-aalloiksi 6-7-vuotiaana. Tässä iässä lapsi on saanut dataa alitajuntaansa ja siten minuutensa kuvan ja hän astuu ns. valvetilaan. Tämä muutos ei tapahdu yhtäkkiä, eikä kaikilla lapsilla samaan aikaan. Mutta vasta tässä vaiheessa lapsella alkaa mahdollisuus käyttää alitajunnan keräämiä tietoja ja kokemuksia omaan nk. tietoiseen ajatteluun ja toimintaan.
Loppuuko suggestioiden vastaanottaminen tähän? Ei todellakaan. Me vastaanotamme suggestioita taitavammin ja taitavammin tullessamme aikuisemmaksi. Toivoisin, että huomaisit yhden asian. Kaikki suggestiot tulevat ulkopuoleltamme. Me reagoimme niihin. Joten, me olemme ympäristömme muokkaama olento. Ympäristömme kertoo meille keitä ja millaisia me olemme. Me olemme reaktioidemme summa. Emme voi sille mitään.
Jokainen meistä on tästä syystä tavallaan illuusio. Olemme oppineet ne asiat, jotka olivat meille saatavilla perheessä, johon synnyimme. Jos olisin syntynyt toiseen perheeseen, niin olisiko minulla mitenkään mahdollista olla minä? Olisinko vain erilainen minä? Vai olisinko joku muu kuin Hanna?
On tutkittu, että vain noin 5% ihmisistä eivät ole riittävän suggestioherkkiä, että heidät voisi hypnotisoida. En tiedä miten tämä tutkimus on tehty. Mutta vaikka olen käynyt koulutukseni ja kokenut melkoisen määrän hypnoottisia harjoitteita, minua ei ole kukaan ulkopuolinen vielä saanut hypnotisoitua. Minusta harmillista, sillä olisi mielenkiintoista kokea hypnotisoiduksi tuleminen.
2. Laumakäyttäytyminen
Tämän kuvaamiseen riittää yksi video. Olen jakanut sen aiemminkin. Ensi kertaa sen nähdessäni, itkin. Kyse on laumakäyttäytymistä osoittavasta kokeesta, joka toteutettiin lääkäriaseman vastaanottohuoneessa:
Ihminen on laumaolento. Siksi meillä on perheitä, yhteisöjä, kaupunkeja. Meillä on tiedostamaton tarve kuulua johonkin. Ja tämä tarve ohjaa meitä käyttäytymään siten, että tulisimme hyväksytyksi haluamassamme yhteisössä.
Kuten videokin todistaa, olemme erittäin alttiita käyttäytymään kummallisesti, kun haluamme seurata muita. Hyväksytyksi tuleminen haluamassamme sosiaalisessa ympäristössä on meille niin tärkeää, että piilotamme helposti oman mielipiteemme ja mukaudumme. Näistä ryhmistä tärkeimpiin kuuluvat mm. opiskelu- ja työyhteisömme. Joustamme, kestämme negatiivisia asioita ja teemme aivan kaikkemme, jotta saisimme hyväksyntää ja siten paikan arvostamassamme yhteisössä. Mikäli haluamme saavuttaa haluamamme statuksen, kuljemme muiden samanmielisten mukana tietäen, että erottumalla jäämme vähemmistöön.
3. Kivun pelko
Pelkäämme kipua. Kipu on valtavan epämiellyttävä kokemus. Voimme vain kiistellä, minkälainen ja mikä kipu on kokemuksena pahinta. Otetaan esimerkiksi vaikka, että jokin jäsen menee poikki. Ja se sattuu. Kumpi sattuu enemmän, sormen poikki meneminen vai jalan poikki meneminen? Jokaisen tuttavapiirissä on joku näin itsensä loukannut. No kyllä, sattuuhan se, en tarkoita vähätellä. Mutta entä jälkeenpäin? Kun olet päässyt kivusta ja kerrot tarinaasi, niin itketkö? Jollain tavalla kivun kokemus muuttuu yhtäläiseksi pikkuhiljaa. Se samenee menneisyyteen lipuessaan. Ei, et ehkä toivo kokemaasi kipua ”pahimmalle vihamiehellesikään”, mutta saatat huomata, että kun tapahtumasta on kulunut aikaa, et enää ehkä pystykään laittamaan kipukokemuksiasi pahemmuusjärjestykseen. Synnytyskin sattuu, tiedän. Mutta, mikäli kivun kokemus olisi jollain tavalla jälkikäteenkin paha, maailmassa olisi kaikilla vain yksi lapsi. Ehkä meidän kannattaisi yrittää uudelleenluoda asennettamme kipuun, sillä tutkimusten mukaan kaikista kivuista vain 20% on totta. Loppu 80% on aivojemme luomaa illuusiota, josta voi päästä esimerkiksi hypnoterapian avulla. Jotkut ihmiset kokevat kipua täysin ilman fyysistä syytäkin.
Mutta kyllä, kipu aiheuttaa kärsimystä. Ja on ihmismielen kauneutta ja elinehtomme, että pelkäämme kipua ja vältämme tilanteita, joissa voisi tapahtua vahinkoja. Vältämme kaikenlaista kärsimystä, niin kuin eläimetkin.
Mutta kysymys onkin, kuinka paljon kivun pelkoa on alitajunnassamme? Voiko sitä olla liikaa?
4. Kuolemanpelko
Kuolemanpelko on oma lukunsa. Sen vastakohta on elämänhalu, vai onko? Jos tarkastelemme kuolemanpelkoa, huomaamme sitä olevan kahta erilaista, jotka välillä sekoittuvat toisiinsa. On olemassa varsinaista kuolemanpelkoa ja vaistomaista "kuoleman välttämistä".
Kuoleman välttäminen tarkoittaa enemmänkin ihmisen vaistomaista toimintaa vaaratilanteissa. Meissä on siis elämää kannattavaa vaistomaista toimintaa. Emme mene lähelle myrkkykäärmettä, emmekä hyppele jyrkänteiltä alas.
Varsinainen kuolemanpelko tarkoittaa minusta sitä, että pelkäämme kuolemaa tapahtumana.
1. Joku pelkää kipua ennen kuolemaa, kärsimystä
2. Joku pelkää kuoleman lopullisuutta tämän elämän suhteen
3. Joku pelkää minuuden katoamista
4. Joku pelkää läheisten menettämistä
5. Joku pelkää totaalista yksinäisyyttä kuoleman jälkeen
6. Joku pelkää läheisten surua/kärsimystä omasta kuolemasta
7. Joku pelkää kuoleman jälkeistä aikaa
8. Suurin osa pelkää kuolemanjälkeistä tuomitsemista
Tässä listassa voisi olla enemmänkin asioita, sillä nämä olivat vain päällimmäiset arvailuni. Väitän, että meistä suurimmalla osalla on alitajunnassamme kristittyjen oppikirjan (tai muun uskonnon) aiheuttama tuomitsemisen pelko. Kyllä, monella voi olla myös usko pelastumiseen, mutta aina on olemassa pieni riski, että et olisikaan elänyt elämääsi riittävän puhtoisesti ja tie helvettiin koittaa kuoleman jälkeen. Kuka meistä on? Ei kukaan.
Mikäli meillä ei olisi uskontoja, meillä ei todennäköisesti olisi syntikäsitettäkään. Vaikka olisit irtisanoutunut kaikista uskonnoista, olet kuitenkin syntynyt ja elänyt lapsena delta- ja theta-vaiheesi kristillistä kasvatusta hyveenä pitävässä ja kristillisyyttä ja Raamattua valta- ja valtionuskontona tarjoavassa yhteiskunnassa. Et ole voinut välttyä näiltä suggestioilta. Joten, vaikka nyt tietoisesti ajattelisitkin, ettet pelkää Pietarin portteja, niin alitajuntasi saattaa olla eri mieltä. Ja tuo erimielisyys on ehkä juuri syy siihen, että ajatus kuolemastasi aiheuttaa vatsanpohjassasi pienenpienen epämiellyttävän reaktion.
Voit väittää kivenkovaan, että olet eri mieltä kanssani, mutta kumpikaan meistä ei koskaan voi tietää vastausta varmaksi. Olen sitä mieltä, että Raamattu on aiheuttanut paljonkin syyllisyyttä mielissämme, niin kuin monet muutkin nyt tässä mainitsemattomat uskonnolliset kirjat. Nämä kirjat ovat monien mielestä ”Jumalan sanoja”, mutta kukaan heistä ei pääse siitä, että ihminen ne on kynällään kirjoittanut.
Me pelkäämme kuolemaa enemmän kuin ehkä olisi tarpeen, ja syistä, jotka eivät välttämättä ole edes totta.
5. Muut pelot
Pelko muuttaa kaiken. Pelko moninkertaistaa suggestioiden tehoa. Pelon siivittämänä imemme itseemme sitä tukevia havaintoja ja kokemuksia. Pelko käynnistää mielikuvituksemme äärimmilleen. Pelkäävän ihmisen pään sisällä tapahtuu valtavan paljon asioita, joita pelkäämätön ei voi edes ymmärtää. Me käytämme pelkoa arkisessa kommunikoinnissammekin joka päivä ja joka hetki. ”Jos et nyt toimi näin, niin sitten voi käydä niin, että...” On olemassa pieniä pelkoja ja suuria pelkoja. On olemassa hyödyllisiä pelkoja ja hyödyttömiä pelkoja. Näitä on meillä kaikilla.
Pelkäämme menettävämme elinolosuhteemme. Työn, rahan, uran, selviytymisemme. Olemme addiktoituneet puhelimiimme, televisioihimme, autoihimme ja koteihimme. Emme halua luopua mistään saavutetusta. Enemmän kuin inhimillistä. En tarkoita millään tavoin tätä kritisoida, mutta näen nämä pelot kuitenkin motiiveina korona-ajan käyttäytymiselle.
6. Älykkyys
Mitä on älykkyys? Miten älykkyys määritellään? Onko se älykkyyttä, että ihminen on opiskellut vuosia ja valmistunut hyväpalkkaiseen ammattiin? Tai lukenut paljon kirjoja? Onko älykkyyttä se, että on hyvä matematiikassa? Onko ihminen älykäs jos on hyvä business-taju ja on kerännyt suuren omaisuuden? Vai onko sellainen ihminen älykäs joka osaa elää yhteiskunnan varoilla, eikä tarvitse itse suorittaa? Onko ihminen älykäs jos osaa huijata ympäristöään?
Onko älykkyys ylipäänsä hyve lainkaan?
Älykkääksi luokiteltavat ihmiset eivät aina saa kansan arvostusta tai meriittiä aivojensa sujuvasta toiminnasta. Älykäs ihminen saa ansaitsemansa suitsutuksen vasta kun hänet voi luokitella älyköksi tai akateemisesti koulutetuksi. Akateemisesti koulutettu, onko hän aina myös älykäs? Vai onko hän vain ihminen, jolla on hyvä muisti, ja joka on taitava omaksumaan oppilaitoksensa tarjoaman akateemisen ajattelutavan? Miten älykkyys vaikuttaa ihmisen suggestioherkkyyteen? Vaikuttaako ollenkaan? Jos ei, niin ansaitsevatko kaikki akateemisesti koulutetut auttomaattisesti sitä arvostusta, joka heille annetaan vähemmän koulutettujen toimesta? Eli tarkoitan suomeksi, voisiko korkeasti koulutettu, akateeminen ihminen olla ihan tavallinen tollo?
7. Tiede
Mitä on tiede? Miten tiede määritellään? Mitä kaikkea voi selittää tieteen voimin? Onko todistettu tiede totta? Onko todistettu tiede kiveen kirjoitettu? Eikö tiede voi koskaan muuttua? Jos tiedemiehet pitävät tiukasti kiinni omistaan, eivätkä hyväksy tai edes halua kuulla muiden tiedemiesten toteamia tuloksia, niin mitä meidän tieteellemme tapahtuu? Tapahtuuko mitään? Näen, että tiedemiehet itse ampuvat sekä tiedettä, että itseään jalkaan jarruttamalla monia innovatiivisia yrityksiä, jotka ovat heidän oman agendansa suhteen eri kulmassa. Ja voimmeko todellakin kategorioida tämän maailman kaikkiin tieteen tarjoamiin tieteenaloihin ja pitää ne erillään toisistaan? Kun kaikki loppujen lopuksi vaikuttaa kaikkeen.
Mitä silloin kuuluu tehdä, kun ”tiede” antaa kaksi aivan erilaista tutkimustulosta? Mikäli kumpaakaan tulosta ei voi kiistää, keksitään kokonaan uusi tieteenala. Hyviä esimerkkejä ovat sekä fysiikka ja kvanttifysiikka, että genetiikka ja epigenetiikka. Lisätään tähän listaan vielä kaikki upouudet tieteenalat, joita ilmestyy vuosittain. Tutkimuksia tehdään mitä erikoisemmista asioista, pohditaan mm. sukupuolien olemassaoloa. No, kuka näitä tieteitä sitten tekee? Joku saa siitä rahaa ja joku maksaa. Ja joku saa toiminnalleen perusteita jne. Ja nämä tutkimukset tekee ihminen. Ihminen, jota juuri nyt kuvaan näillä kaikilla kohdilla.
Jatketaan siis. Minusta ihminen on äärettömän älykäs olento, mutta aivan hemmetin ylimielinen kuvitellessaan ymmärtävänsä kaiken tästä maailmasta ja ihmisestä. Väittäen, että vain tieteelliseesti todistetut ilmiöt ovat totta. Ja että – mikään, mitä ei ole tyhjentävästi todistettu peer-reviewed tutkimuksilla, ei ole totta. Minäkin, tavallinen tallaaja, pystyn vain yhdellä kysymyksellä laittamaan ”koko tiedemaailman” polvilleen. Ja se on; ”Mistä, milloin ja miten kohdussa kasvavaan sikiöön tulee elämä?”
Me emme tiedä läheskään kaikkea!
8. Valta, menestys ja raha
Tässä tulemme aiheeseen, jota olen kovasti mielenkiinnolla seurannut. Joillekin ihmisille nämä asiat ovat tärkeimpiä tavoiteltavia asioita. Oli mielenkiintoista nähdä Sanna Marinin silmien erilainen hehku ja pidätelty sisimmän riemu katsellessani häntä kertomassa elvytyspaketin neuvottelujen ”valtavan hienosta ja onnistuneesta” lopputuloksesta. Hänen tapansa kävellä EU:n valtaapitävien keskuudessa on aivan erilainen, kuin eduskuntatalon salissa ja henkii juurikin piiloteltua hehkua ja hekumaa kaikkea tämän otsikon alla olevista asioista. En tiedä mikä niistä on hänelle suurin, mutta minulla on kohtuullisen hyvä kyky nähdä ihmisten ilmeitä ja eleitä, jos vain huomaan tarkkailla. Ne saattavat jäädä verkkokalvoilleni kummittelemaan, enkä aina tunnista niiden merkitystä. Yleensä selitys sitten tulee vastaan, kun aikaa kuluu.
Ei pääministerimme ole todellakaan ainoa, en sitä tarkoita. Heitä on paljon mukana tässä showssa, molemmilla puolilla. Ja tietenkin, juurikin nämä valtaa elämässään haluavat ihmiset ovat enemmistönä vallankahvassa. Eikä tässä tilanteessa ole siinä mielessä mitään ihmeellistä, niin on aina ollut. Mutta, koska raha on joillekin ihmisille vallan tavoittelun ase, sitä kannattaa seurata. Yleensä jäljet muodostavat puron, sitten joen, joka laskee mereen. Niin se vain on. Me kaikki ihmiset haluamme jotain. Ihmisen haluaminen, ”desire”, mistä itämaisissa uskonnoissa puhutaan, vie ihmistä. Sillä me emme voi lopettaa haluamista.
9. Haluaminen, addiktoituminen, palkinto
Buddhalaisuuden mukaan kärsimyksemme syy on addiktoituminen kaikkeen haluamaamme. Kohtaamme kärsimystä, kun emme saa haluamaamme, tai menetämme sen. Buddhalaisuudessa ei ole ”käskyjä” siten, kun me kristinuskon täyttämässä maailmassa ymmärrämme. Kun buddhalainen opettaja antaa oppilaalleen käskyn ”lopettaa haluaminen”, se ei ole millään tavoin yksi ”kymmenestä käskystä”, vaan on tavallaan kokemusperäiseen oivallukseen johdattava käsky. Hetken kuluttua oppilas palaa ja kysyy: ”Mutta miten voin lopettaa haluamisen, kun huomaan nyt haluavani lopettaa haluamisen?” Näiden ”käskyjen” tarkoituskin on saada oppilas ymmärtämään ihmisyyden perimmäinen luonne. Me haluamme aina jotain. Ja kun ”emme halua” jotain, myös se on haluamisen muoto. Olemme siis tässä maailmassa halujen keskellä voimatta asialle mitään. Toki, mikäli olemme valveutuneita, voimme tarkastella mitä haluamme ja muuttaa mieltämme koska tahansa parempaan ja inhimillisempään suuntaan. Mutta silloinkin; haluamme tulla paremmiksi ihmisiksi.
Ehkä tiedät, että koiria koulutetaan palkitsemalla? Anna tassu ja saat namin. Maailma toimii meille ihmisille myös näin. Palkinnot saavat meidät havittelemaan asioita. Palkinto voi olla kehu, ihailu, huomion saaminen, kuuluisaksi tuleminen, arvostus, kunnia, voitto, tavara, raha tai vaikka vain hyväksytyksi tuleminen. Palkinto on siis aina haluamiseen liittyvä positiivinen saanto. Usemmiten taustalla on omaa arvoa ja itsetuntoa tukevia asioita. Näitä palkintoja keräillen elämä tuntuu hyvältä. Mutta hyvin harva on tyytyväinen siihen, mitä meillä on. Haluamme lisää ja lisää.
Silloin, kun kysymys on oman egon korottamisesta suhteessa muihin ihmisiin, eli vallan havittelusta, voi palkintojen havittelu saada ihmisen toimimaan ohi hyvien tapojen. Pää keksii kyllä selityksen, syyn ja oikeutuksen.
10. Usko
Mihin sinä uskot? Usein ajattelemme sanasta usko, että se tarkoittaa uskontoa. Uskoa Jumalaan tai Korkeampaan Voimaan. Mutta uskonto ja usko ovat sanoina eri asioita, ja samaan aikaan tavallaan sama. Sillä, jos joku ei usko Jumalaan, niin hän USKOO, ettei Jumalaa ole. Molemmat uskovat. Toinen uskoo, että Jumala on olemassa ja toinen uskoo, että ei ole. Kolikolla on aina kaksi puolta, emmekä me pääse siitä.
Niin paljon meille tapahtuu asioita, koska uskomme jotain. Meissä asuu sekä näkyviä uskomuksia, että piilossa olevia uskomuksia. On helppoa nauraa jollekin, joka ei taikauskoisena suostu kävelemään tikapuiden alta. Mutta naurattaako sellainen, kun joku uskoo esimerkiksi, että väkivalta on oikein? On helppoa nauraa, kun joku väittää maapallon olevan litteä. Entä naurattaako, kun joku lapsi uskoo, että alkoholin liikakäyttö on normaalia?
Huomaatko, meidän uskomusmaailmamme on muodostunut suggestioiden kautta. Alitajuntamme on täynnä tiedostamattomia perille menneitä suggestioita, lapsuudesta asti tähän hetkeen. Käytämme tietoista mieltämme vain 5-10% ajastamme, niin mistä voimme tietää mitä ja mihin loppujen lopuksi uskomme? Ainoa, mistä voimme olla varmoja on, että uskomme varsin moneen asiaan maailmassamme.
11. Hypnoosi
Olen kirjoittanut hypnoosista useita artikkeleita. Hypnoosi on äärimmäisen vaikea käsite selittää, sillä tätä ilmiötä ei oikein kukaan ymmärrä.
Me kaikki olemme jonkinasteisessa hypnoosissa koko ajan.
Hypnoosia määritellään sanoilla ”muuntunut tajunnan tila” ja ”keskittymisen tila”. Mutta mikä sitten on ”ei muuntunut tajunnan tila”? Sitä määritelmää en ole vielä nähnyt missään.
Mikäli olen selkeässä valvetilassa(beta), olen yleensä keskittynyt johonkin, joko ajattelemaan tai tekemään jotain. Koska "keskittyminen johonkin" on transsitilan määritelmä, niin olen valvetilasta huolimatta jonkinasteisessa hypnoosissa, keskittyen johonkin asiaan. Jos taas en ole keskittynyt johonkin tai mihinkään, se tarkoittaa, että mieleni harhailee, ja olen nk.”ajatuksissani”. Tämä on myös transsitila, sillä tuossa tilassa en pysty havainnoimaan ympäristöäni. Mikäli en ole ”ajatuksissani” enkä ajattele edes tietoisesti, olenkin sitten jo vaipunut hyvin syvään meditatiiviseen tilaan tai nukun. Voin myös kuvitella tilanteen, jossa en ole keskittynyt oikeastaan mihinkään, vaan toimin alitajuntani varassa vaikka siivoten tai tiskaten ja ajatukseni vain kulkevat virtana. Onko se sitten se tajunnan tila, missä meidän tulisi koko ajan olla ja joka olisi ”ei muuntunut tajunnan tila?” En nimittäin sitä kutsuisi valvetilaksi, vaan nimenomaan itse luomakseni hypnoottiseksi tilaksi, jossa toimin aktiivisesti, mutta olen ns. ”ajatuksissani”. En löydä sellaista tilaa, jota voisi kutsua ”ei hypnoottiseksi tilaksi”. Hyvin lähellä on esimerkiksi tilanne, jossa keskustelen jonkun kanssa tietoisena, olen siis hereillä ja valveutuneena. Mutta tuossakin tilanteessa olen keskittynyt keskusteluun, enkä millään voi olla tietoinen kaikesta muusta ympärilläni tapahtuvista asioista. Minusta vain tuntuu siltä, etten olisi transsissa.
Mentalistit saavat ihmiset noudattamaan käskyjä ”yllättämällä” heidät. Olet varmasti nähnyt sen tapahtuvan ja totta, he saavat jotkut ihmiset tekemään pitkäänkin erilaisia asioita käskyjensä mukaan. He toimivat kohtuullisen nopealla tempolla ja todellakin, jotkut ovat niin super-suggestioherkkiä, että toteuttavat hulluiltakin kuulostavat käskyt. Sanotaan, että tällainen ihminen on ”transsissa”, ja että tällainen transsi on hyvin ”lyhytaikainen” ja juurikin siksi mentalistin tulee toimia nopeasti. Mutta, mitä jos hypnoosi ei olekaan sellaista, mitä me sanalla yleensä tarkoitamme? Mitä jos me olemmekin koko ajan hypnoottisessa transsissa ja otamme vastaan tätä maailmaa? Joku tottelee mentalistia, joku ei. Onko ”hypnoosiksi” kutsuttu suggestioherkkyys sellainen osa meitä, joka on päällä koko ajan, ja siksi emme huomaa sen olemassaoloa? Voimmekin spekuloida, että onko transsia sitten ylipäätään olemassakaan, vai onko transsi koko ajan olemassa, erilaisina aivojen keskittymis- ja aivoaaltojen yhdistelminä. Minä tällä hetkellä kallistun tuohon jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä nielaisemme suggestioita jatkuvasti sekä kokonaisina, että osasia keräillen, olimme nk. ”transsissa” tai emme.
Meidän on aivan mahdotonta erottaa valvetilaa hypnoottisesta transsin määritelmästä, sillä valvetila täyttää koko ajan hypnoottisen transsin määritelmän.
Jokainen tapahtuma, jokainen lause, jokainen ääni, tuoksu, kosketus, ilme, aivan kaikki kokemamme on meille jonkinlainen suggestio. Ja me otamme niitä vastaan kuin pesusieni vettä. Jokainen katsomamme tv-ohjelma muuttaa meitä vähän. Niin kuin jokainen lukemamme kirjakin. Näillä valinnoilla me itse valitsemme minkälaiseksi päämme sisäinen maailma muodostuu.
Kaikki suggestiot eivät istu meihin, emmekä ota niitä vastaan. Miksi? Siksi, koska meissä on jo olemassa oleva, lapsuudestamme asti alitajuntaamme koottu uskomus- ja haluamisjärjestelmä, joka määrittelee sen, mitä huolimme.
Vaikka hypnoottista (aivoaaltojen hidastunutta theta- tai beta-tilaa) tilaa käytetään terapiassa suggestioiden antamiseen, menevät ne perille myös täydessä valvetilassa todella sujuvasti. Tämäkin jo todistaa, että me olemme hypnoottisessa transsissa koko ajan.
12. Mielikuvitus
Mikä erottaa meidät muista eläimistä? Kykymme ajatella, suunnitella, soveltaa, kuvitella. Erottaa aika nykyhetkestä tulevaisuuteen. Mielikuvitus. Mitä on mielikuvitus? Mielikuvitus yhdistyy sanana usein lapsiin. Allekirjoittaneellakin oli pienenä kuulemma ”mielikuvituskaveri”, nimeltään Teppo. Kun puhumme samasta asiasta koskien aikuisia, käytämme mieluummin sanoja ”mielikuva” tai ”luovuus”. Joka tapauksessa, mielikuvituksemme on ihmisen ja muiden eläinten välinen suurin ero.
Mielikuvitus on apunamme kun elämme ja rakennamme elämäämme. Kuvittelemme mielessämme mitä meistä tulee isona, millaisessa kodissa haluaisimme joskus asua, haluammeko sinne lapsia, autoja, nurmikkoa tai parveketta. Ja sitten alamme toteuttaa niitä. Hyvin usein myös onnistumme. Maailma rakentuu mielikuvituksemme mukaiseksi. Meillä ei olisi tietokonetta, ellei joku olisi sitä joskus kuvitellut. Meillä ei olisi autoa, ellei joku olisi sitä joskus kuvitellut. Me itse asiassa asuisimme edelleenkin metsässä, ellei meillä olisi mielikuvitusta. Kaikki, mitä kuvittelemme, toteutuu jonain päivänä.
13. Kollektiivinen mieli
Ihmiskunnan kollektiivinen mieli saattaa tuntua absurdilta ajatukselta. Mutta se on olemassa, väistämättä. Sillä, nyt kun elämme tätä maailmaa, meillä ei ole mahdollisuutta elää ja kokea sitä yksin, ainoana. Olemme yksilöinä fyysisesti vanhempiemme geenejä, koemme yksilöinä elämäämme ulkopuolelta tulevien suggestioiden mukaan ja reagoimme niihin joka päivä, joka hetki. Reaktiomme ovat vuorovaikutusta ympäristömme kanssa. Teemme valintoja joka hetki. Sanomme sanoja, teemme tekoja, ja kaikki nämä ovat suggestioita taas ympäristöllemme. Olemme osanen tätä valtavaa illuusiota nimeltään maailma, koti, työ, kunta, valtio, maanosa, maapallo, koko universumi. Kyllä, meillä kaikilla on osamme tässä valtavassa symbioosissa.
Meidän kaikkien erilaisten yksilöiden yhteenlaskettu summa on yhtä kuin yhteinen tietoisuus, yhteinen alitajunta, sitä kautta myös yhteinen tulevaisuus.
Tietoisuutemme yhdessä - kaikkien edellä mainittujen vaikuttimien myötä – on oma entiteettinsä, joka kuljettaa meitä eteenpäin. Elämä. Rakkaus. Pelko. Ihmiskunta kulkee kohti jotain, mitä kutsumme tulevaisuudeksi. Elämän tarkastelu yksilötasolta, on kuin katsoisi maailmaa avaimenreiästä. Kokonaisuus joka tapauksessa vaikuttaa meihin kaikkiin. Sota siellä, toinen täällä. Rakkaus tuolla, rakkaus täällä. Ihmiskunnan yhteinen ajatusmaailma on juurikin se maailma, mikä tuolla ulkona näkyy.
YHTEENVETO
1. Suggestioherkkyys
Koska olemme syntymästä asti saamiemme suggestioiden summa, niin eikö ole totta, että jokaisen meidän kokema ”minä” voisi olla kuka tahansa muukin? Ja juuri siksi, eikö ole totta, että meidän kaikkien tietoisuus perustuu vanhempiemme ja ympäristömme tarjoamaan illuusioon? Siten me kaikki olemme illuusioita? Ja meidän lapsemme ovat meidän luomiamme illuusioita? Ja siten mielipiteemmekin perustuvat illuusioon, ainakin jollain tavalla?
2. Laumakäyttäytyminen
Koska laumakäyttäytyminen on meille ominaista, niin eikö siitä voisi päätellä, että: Olemme valinneet oman laumamme ja asuinpaikkamme valiten meille mahdollisuuksien mukaan omasta mielestämme sopivimman paikan tässä maailmassa seuraten niitä ihmisiä, jotka ovat mielestämme niitä, joita olisi hyvä seurata? Muodostamme mielipiteemme muiden mukana - eli niiden mukana joiden laumassa haluamme olla, toinen toisiamme kompaten? Haluamme kuulua joukkoon. Mielipiteemmekin saavat osansa tästä ilmiöstä. Olemme mieluiten samaa mieltä niiden kanssa, joiden joukkoon haluamme kuulua?
3. Kivun pelko
Emme ymmärrä kipua täydellisesti, mitä se on ja miten se ihmisessä tuntuu ja miten se haihtuu. Toimimme jatkuvasti kipua vältellen, välttelemme pientäkin epämukavuutta. Pelkäämme sairastumista ja sairaalaa niin paljon, että pelkomme saattaa vaikuttaa mielipiteisiimme. Syömme lääkkeitä ja teemme mitä tahansa, ettei meidän tarvitsisi kohdata kipua.
4. Kuolemanpelko
Pelkäämme kuolemaa enemmän kuin mitään. Alitajuntamme on pullollaan suggestioita kuoleman jälkeisestä tuomiopäivästä, joten täältä poistuminen, oman minän katoaminen ja tuntematon tyhjyys ovat tietoisuudellemme mahdottoman vaikeita käsitellä. Osalle kaikki päättyy kuolemaan, osalle jotain jatkuu. Kuolema on suurin arvoitus ja viikatemiehen olemassaolo on varmaa. Kuolemanpelko näkyy toiminnassamme näkymättömänä varjona. Hyväksymme kuolemanpelossamme jopa muiden ihmisten uhraamisen, kunhan itse vain emme kuole. Voisiko olla, että kuolemanpelkomme näkyisi mielipiteissämme ja sanoissamme?
5. Muut pelot
Pelkäämme kipujen lisäksi muutakin epämukavuutta. Ei olisi mukavaa menettää työtä, omaisuutta, läheisiä. Joudumme joskus niihin tilanteisiin joka tapauksessa, mutta oman egoistisen maailman järkkymistä vältämme kynsin hampain. Epärehellisyys vie voiton hyvin usein, kun kysymyksessä on omaisuuden menetys. Tai läheisen menetys.
6. Älykkyys
Onko älykkyys vain yksi resursseista oman agendan edistämiseen?
7. Tiede
Mitä tiede on? Onko absoluuttista tiedettä? Kuka päättää, mikä on hyvää tai huonoa tiedettä? Kuka päättää, mitä tiedettä tulee tukea ja mitä tiedettä ei? Miksi tiedemaailma ja tiedemiehet ovat toinen toisiaan vastaan? Miksi yhteistyö ei onnistu? Miksi joku tiede, tutkimus tai tiedemies bannataan muiden tiedemiesten toimesta?
8. Valta, menestys ja raha
Ihmiskunnan kompastuskivet. Suurimmat esteet yksilön epäitsekkäälle hyvyydelle.
9. Haluaminen, addiktoituminen, palkinto
Haluamme aina jotain. Haluamme jotain tai emme halua jotain. Emme voi olla haluamatta. Haluaminen on elämän flown elinehto. Kuka tai mikä aiheuttaa haluamisen? Kuinka paljon haluaminen vaikuttaa ajatuksiimme, mielipiteisiimme ja sitä kautta toimintaamme?
Kissa kehuilla elää, on vanha suomalainen sanonta. Kehut ovat kuitenkin loistava, itsetuntoa hivelevä palkinto matkalla omiin haluamisiin, menestykseen, valtaan ja rahaan.
10. Usko
Jokainen ihminen on ”uskovainen”. Jokainen asia, mihin ihminen uskoo, on konstruktio. Joko pelkästään mielen luoma - tai sitten mielen analysoima konstruktio fyysisestä maailmasta.
11. Hypnoosi
Olemme hypnoosissa koko ajan. Milloin ja miten pääsemme tästä tilasta pois? Olemmeko koskaan päässeet?
Mitä on aivopesu? Voiko hypnoositilaa käyttää aivopesuun? Jos, niin miten? Voisiko lapsen kasvatusta kutsua aivopesuksi? Entä koulua? Voisiko ympäristöämme ja suggestioita, joita kohtaamme päivittäin - kutsua aivopesuksi?
12. Mielikuvitus
Mielikuvituksemme kollektiivisuus = maailman ihmisten yhteinen ajatus. Mikäli poistamme minkä tahansa mielikuvituksemme tuotteen pois, maailma olisi erilainen. Jospa ihminen ei olisi koskaan keksinyt pyörää? Tai internettiä? Tai vaikka vain kitaraa. Millainen maailmamme olisi? Tiesitkö, että keksijän ammatissa on oltava todella nopea, mikäli haluaa olla menestynyt? Sillä kun haet keksinnöllesi patenttia – samaa patenttia hakevia on aina useita. Samaan aikaan. On havaittu kollektiivista oppimista. On havaittu kollektiivista fyysisten rajojen ylittämistä. Näyttää erittäin vahvasti siltä, että meillä todellakin on jollain tavalla yhteinen mieli.
13. Kollektiivinen mieli
Kun yhdistetään kaikki pisteet kohdasta 1 kohtaan 12, piste kerrallaan, voimme alkaa pohtia kohtaa 13.
Voisiko kollektiivisen mielen osaset muodostaa yhdessä joukkopsykoosin? Mikäli me kaikki olemme transsissa koko ajan, niin olemme kaikki myös joukkopsykoosin mahdollisuudelle alttiita. Voiko ihminen siis huomata olevansa joukkohurmiossa, mikäli teoriani jatkuvasta hypnoositilasta pitää paikkansa? Ei varmaankaan. Ellei hän tule selkeästi huijatuksi, eikä ehkä siltikään. Sillä suurin osa ihmisistä on koukussa omassa transsissaan edellä luettelemissani ihmisyyden ilmiöissä. Suurin joukkopsykoosiin vievä elementti on eittämättä: Pelko.
Päätän tämän kirjoituksen muutamaan kysymykseen, jotka liittyvät tämänhetkiseen tilanteeseen Suomessa ja koko maailmassa.
Onko maailmamme joukkopsykoosissa?
Kumpaan ryhmään joukkopsykoosi todennäköisemmin iskee, rokotettuihin vai rokottamattomiin?
Minkälainen vaikuttaminen olisi tässä tilanteessa järkevintä?
Sillä eihän kukaan halua tämän tilanteen entisestään huononevan?
With Love,
Hanna