mielen mysteerit
Olin vasta aloittanut Kliinisen Hypnoterapian opiskelun vuonna 2018, huhtikuussa. Kesällä, peruskurssin jälkeen kohtasin ihmisen.
Ihmisen, joka tarvitsi elämäänsä muutosta. Ihmisen, joka halusi muutosta. Enemmän kuin mitään muuta. Jotta hän voisi jatkaa elämäänsä rakkaittensa keskellä.
​
Hänellä oli CRPS kipuoireyhtymä kädessä. Oli ollut jo 9 vuotta. Ja nyt hän oli tilanteessa, jossa hänen kipu-, masennus- ja unilääkityksensä oli tullut liian raskaaksi kantaa hänen muulle elimistölleen. Sydän ja maksa olivat pettämäisillään ja uhkana oli, että lääkkeet pitäisi jättää pois. Kivun kanssa eläminen oli jo muutenkin enemmän kuin haasteellista, saati kuva tulevaisuudesta ilman niitä.
​
Tapasimme 8.6.2018.
tapaus x
Tapasimme siis 8.6.2018. Hän tuli luokseni kotiini kauniina kesäpäivänä. Keskustelimme hänen tilanteestaan ja palasimme aikaan kun tuo kipu oli alkanut. Kävimme läpi sen ajan tapahtumia - ja jossain vaiheessa kuulin sen lauseen, jonka olen nyt todennut olevan kultaakin kalliimpi. "En ole tätä koskaan ennen sanonut ääneen, mutta..." Sanoessaan tämän lauseen loppuun, hän hyväksyi menneisyytensä, myötätunnolla ja rakkaudella, sydämestään.
​
Aloin näkemään kokonaisuuden, ja päätin mielessäni minkälaisen harjoituksen hänen kanssaan teen. Kerroin hänelle, että saatamme tehdä useampiakin harjoitteita, sillä hän oli ensimmäinen kivunhallinta-asiakkaani. Minulla ei ollut vielä hallussa kovinkaan monia induktioita, joten valitsin rentoutusinduktion. Rentoutusinduktio on erittäin hyvä muutenkin ensikertalaiselle transsiin pääsemiseksi, mikäli theta tilaan olisi hyvä päästä.
​
Ensimmäinen harjoite toimi heti. Otin mielikuvaksi kipumittarin, joka häneltä kysyttäessä osoitti numero kahdeksaa harjoitteen alkaessa, 10 ollessa suurin kipu koskaan ja 1 täysin kivuton. Harjoituksessa pyydetään asiakasta kääntämään viisareita alaspäin, tuntien kuinka kipu pienenee. Ja hän pystyi minun suureksi yllätyksekseni kääntämään mittarin viisareita alaspäin. Alas kolmoseen asti, numero numerolta. Kipu pieneni harjoitteen aikana viisareiden laskiessa. Mutta sitten tuli jumittuminen. Hän ei saanut käännettyä viisaria kakkoseen itse. Oivalsin heti, että ehkä hän ei enää muista miltä tuntuu jos sattuu vain vähän. Olihan sairus ollut hänellä jo miltei 10 vuotta. Joten annoin hänelle mielikuvan vain pienestä kivusta, pieni nirhauma polvessa, nurmikolla telmiessä lapsena, ehkä se kakkosen pieni kipu olisi jotain sellaista. Ja hän sai viisarin käännettyä kakkoseen. Hengitykseni salpaantui, vau!!! Pyytäessäni häntä kääntämään viisaria alas ykköseen, jossa ei ole kipua lainkaan, en yllättynyt siitä, ettei se onnistunut. Annoin hänelle mielikuvan ihanasta, lämpimästä kesäpäivästä lapsena, järven vedessä kelluen, katse taivaalla, onnellisena, poutapilvissä. Ja katsoin. Hän antoi merkin, viisari osoitti nyt ykköstä.
​
Tiesin, että hypnoosissa ei koskaan saisi poistaa asiakkaan kipua kokonaan, sillä mikäli hänellä on jokin fyysinen oire, se saattaa pahentua mikäli kipu on poissa. Kipuhan muistuttaa meitä kehossamme olevan vahingon olemassaolosta.
Sanoin hänelle, että hän saisi nyt nauttia tästä uskomattoman ihanasta, kivuttomasta tilasta aivan rauhassa muutaman minuutin ajan. Näin minäkin sain vähän miettimisaikaa. "Hmmm. Mitä minä nyt teen?", ajattelin. Ja katsoin tuota ihmistä, niin kauniina siinä. Kasvot levollisena, iho sileänä, kaikki kivun merkit olivat poissa. Ehkä hän on ensimmäistä kertaa kivuttomana yhdeksään vuoteen, ajattelin. "Miten minä millään voisin laittaa tuota kipua häneen takaisin..?" Muita harjoitteita ei olisi nyt järkeä tehdä, kun tämä meni niin hyvin. Tämä asiakas oli minun tuttuni, joten voisin soittaa hänelle seuraavana päivänä, ajattelin. Ja pyytää hänet uudelleen, mikäli tarvetta tulisi. Voisin vahtia häntä joka päivä. Ja päätin hieman uhkarohkeanakin vain tuoda hänet ylös transsista.
​
No niin, sanomattakin on selvää, että tämä kokemus oli hänelle todella voimakas. Hän ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. Hän oli ollut jossain muualla, kummallisessa olotilassa. Se oli ollut pelottavaakin, hiukan. Hänellä oli kuuma hiki ja hänen hengityksensä oli kiihtynyttä. Hänen kipeä kätensä tärisi nyt kovaa, se oli miltei holtiton, jos hän yritti nostaa sitä. Mutta se oli myös oudon kivuton. Hän oli ollut todella kiitollinen niistä muutamista minuuteista, kun hän sai nauttia kivuttomasta tilasta. Sillä hän ajatteli koko ajan, että se kipu palaisi häneen takaisin kun tulee palautumisen hetki. Mutta - se ei ollut ainakaan vielä palannut. Juttelimme hetken ajan ja sovimme uuden tapaamisen.
​
Ennen kuin ehdin soittaa hänelle seuraavana päivänä - sain häneltä viestin, että hän oli nukkunut koko yön täysin ilman uni- ja kipulääkkeitä, sillä käteen sattuu vain vähän. Olin onnellinen. Hänen käteensä sattuu (hyvä!) vähän (onneksi vain vähän!) - eli kaikki hyvin. Ohjeistin häntä olemaan varovainen, eikä rasittaisi sitä, vaan antaisi paranemisen jatkua. Hänkin oli onnellinen. Hän oli saanut elämänsä takaisin. Kipu nimittäin ei palannut enää.
​
Entä minä sitten? Minä aloitin vastauksen metsästämisen. Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui..???
ihmeelle selitys
Minun oli pakko löytää joku selitys tälle ihmeelle. Tiesin, että MINÄ en tehnyt mitään, olin vain kokematon hypnoterapian opiskelija. Hypnoosiin liittyvässä kirjallisuudessa kyllä kerrotaan tällaisistakin ihmeistä - mutta mistään en löytänyt tietoa, informaatiota, faktaa -
MITÄ SIINÄ OIKEIN TAPAHTUI???
Ja minä haluan tämän tapahtuvan uudestaankin!
​
Ainoa mitä tiesin, hän teki sen itse.
​
Nyt aavistan ja tiedän, mistä oli kysymys.
​
TÄSTÄ JA MUISTAKIN MIELEN AVULLA TEHDYISTÄ IHMEISTÄ:
​
WITHLOVE.FI
