Mitä tarkoitetaan, kun terapian yhteydessä käytetään sanaa hypnoosi?
Ihmisessä olevaa suggestioherkkyyttä.
Me kaikki olemme suggestioherkkiä, joka tarkoittaa sitä, että otamme vastaan suggestioita jatkuvasti. Sana "suggestio" tulee englannin kielestä sanasta "suggest", joka tarkoittaa ehdottamista. Suggestio on siis "ehdotus". Kun sinulle sanotaan esimerkiksi, että "Olet niin ahkera", olet saanut suggestion. Joku on tuonut ilmoille mielipiteen, eli ehdotuksen, että sinä olet ahkera. Sinä reagoit tuohon suggestioon, väistämättä. Saatat olla laiskotellut koko edellisen päivän, joten saatat olla sitä mieltä, että nuo sanat eivät pidä paikkaansa. Jos taas olet omastakin mielestäsi ahkera, tuo suggestio tukee omaa mielipidettäsi. Ensimmäisessä tapauksessa et ehkä ota tuota suggestiota vastaan, mutta jälkimmäisessä kyllä. Eli, sinun omat oletuksesi ja ajatuksesi vaikuttavat suggestion hyväksymiseen. Suggestion hyväksymiseen vaikuttavat myös monet muut asiat.
Suggestion hyväksymiseen vaikuttaa vahvasti se, kuka sen sinulle sanoo. Jos ahkeruuttasi ihailee joku, jonka itse tiedät olevan laiska, niin hukkaan menee. Jos taas arvioit sanojan itsekin ahkeraksi, on tuo suggestio helpommin hyväksyttävissä. Mutta tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen asia, kuin luulisi.. Sillä, sinä aistit sanojasta lukemattomia asioita, täysin tiedostamatta. Saatat huomata, että ehkä tuo kehun sanoja haluaa sinulta jotain. Että sanojalla on taustalla joku motiivi ehkä miellyttää sinua. Voi siis käydä niin, että vaikka sanoja olisikin vakuuttava, tuo suggestio ei mene perille. Meillä ihmisillä on kyky rekisteröidä näitä tiedostamattomia havaintoja, ja juuri siksi emme usko kaikkea, mitä meille sanotaan. Otetaan toinen esimerkki suggestioiden vahvuudesta. Sanotaan, että sinulla on kova yskä. Puolisosi sanoo, että "Sinun olisi ehkä hyvä mennä tutkimuksiin tuon yskäsi kanssa." Voit kuitata hänen sanansa, ja vastata mielessäsi, "Juu, juu, ei tämä ole vakavaa. Yskä lähtee yskimällä." Mutta jospa sinulle sanoisikin samat sanat keuhkopoliklinikalla työskentelevä lääkäri, "Sinun olisi ehkä hyvä mennä tutkimuksiin tuon yskäsi kanssa." niin millainen olisi reaktiosi?
Suggestion hyväksymiseen vaikuttaa ehkä eniten sinulle kerääntynyt uskomusjärjestelmä. Tuo uskomusjärjestelmäsi on juurikin perille menneiden suggestioiden yhteissumma. Tarkoittaa, että mikäli esimerkiksi vanhempasi ovat iskostaneet sinuun suggestioita, joiden mukaan olisit ennemminkin laiska kuin ahkera, päinvastaiset suggestiot eivät uppoa sinuun kovinkaan helposti.
Kaikki sanat ovat suggestioita.
Kaikki ilmeet ovat suggestioita.
Kehon kieli on suggestio.
Katseet ovat suggestioita.
Tunteet ovat suggestioita.
Tapahtumat ovat suggestioita.
Äänet, tuoksut, kuvat, lämpötilat ovat suggestioita.
Jokainen aisteillamme koettu asia on suggestio.
Elämä on suggestio.
Eli, sinä olet ottanut vastaan suggestioita syntymästäsi lähtien, positiivisia, negatiivisia, ja ihan kaikenlaisia. Ja nämä suggestiot ovat muodostaneet sinun "minä-käsityksesi". Ja tänään, olet sitä, mitä uskot olevasi. Sinun minäkäsityksesi muuttuu joka päivä hiukan, riippuen kenen kanssa puhut, kenen kanssa vietät aikaa, ja mitä tapahtumia kohtaat. Sillä kaikki kohtaamiset ja aistimukset muodostavat ja muokkaavat sinua johonkin suuntaan. Hmm.. Jos olisit saanut kaikkien omien suggestioiden sijasta syntymästäsi lähtien vaikka naapurin Liisan suggestiot, hänen vanhempansa, hänen kotinsa, hänen perheensä, hänen ruokansa, hänen vaatteensa, hänen kokemuksensa, niin kuka olisit? Olisitko "Sinä Liisan kengissä"? Vai olisitko sittenkin.. Liisa?
Otetaanpa vielä erilainen esimerkki. On kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Ja olet lomalla. Puolisosi on aamulla kertonut, että talouspaperi on vähissä. Ajattelit tuolloin, että "En kyllä halua kauppaan mennä, ei ole meikkiäkään naamassa. Enkä kyllä nyt laittaudu, olen lomalla. " Mutta sitten, sinun alkaa tekemään mieli jäätelöä. Tarkastat pakkasen, ja siellä ei ole mitään jäätelöön viittaavaa. Katsot peiliin. "Ihan sama, minulla on loma ja haluan jäätelöä. Kun se talouspaperikin on lopussa." Ja niin lähdet kauppaan hakemaan sitä jäätelöä ilman meikkiä. Kauppaan vaan, hinnalla millä hyvänsä. Tarina ei kerro, muistatko ostaa sen talouspaperin vai et.
Puolisosi sanat olivat sinulle suggestio, että kauppaan pitäisi mennä. Et huolinut tuota suggestiota, ennen kuin aloit haluamaan jäätelöä. Jäätelön halusi kasvoi niin suureksi, että päätit lähteä kauppaan tapojesi vastaisesti ilman meikkiä. Puolisosi ehdotus kauppaan menosta tuki haluasi. Tämä esimerkki ei nyt ehkä toimi miehiselle sukupuolelle, mutta käännä tuo meikki mielessäsi tv:stä tulevalle leffalle - ja jos et pidä jäätelöstä, niin laita tilalle itsellesi sopivampi herkku. Haluamme joskus asioita niin paljon, että ylitämme tavallisia rajojamme.
Kun haluamme jotain meille tärkeää, hyväksymme kaikenlaiset sitä halua tukevat ehdotukset. Olivat ne sitten sanoja tai tekoja, mutta kuljemme aina kohti haluamaamme. Kun asiakas on päättänyt parantaa elämänlaatuaan ja lopulta tullut hypnoterapiaan, hän haluaa apua ongelmaansa niin voimakkaasti, että terapeutin sanat toimivat todella tehokkaasti.
Ja juuri siksi hynoosisession aloittavat induktiot toimivat.
Induktio tarkoittaa käynnistystä. Hypnoosin aloittamisinduktioita on paljon erilaisia, ja kun induktio toimii, se osoittaa sen, että asiakas on halukas yhteistyöhön, myös alitajuisesti. Kun induktio on tehty, asiakasta aletaan rentouttamaan erilaisin sanallisin keinoin. Asiakas ei siis ole hypnoosissa sitten, kuin lavahypnoosissa näyttää olevan, vaan pelkästään induktion ajan ja siitä muutaman hetken sen jälkeen. Tavoitteena ei siis ole tahdoton tai tiedostamaton tila, vaan rentoutuminen ja sen myötä aivoaaltojen hidastaminen. Joskus tavoitteena on alfa-tila, joskus syvempi theta- tai delta-tila, riippuen harjoitteesta. Kaikissa näissä aivoaaltojen tiloissa asiakas on hereillä, kuulee kaiken ja pystyy keskeyttämään session koska tahansa niin halutessaan. Se on jopa ehdottomasti toivottavaakin, mikäli asiakkaasta ei tunnu hyvältä. Syvissä rentoutuneissa tiloissa asiakkaan aivoaallot hidastuvat samoille tasoille, kuin nukkuessa. Joten jokainen hypnoterapiasessio parantaa kehoa samoin tavoin, kuin syvässä unessakin tapahtuu, vaikka terapeutti ei sanoisi sanaakaan.
Syvässä rentoutuneessa tilassa tietoisen mielen muistot eivät ole enää läsnä. Kaikki elämän aikana kerätyt suggestiot poistuvat tietoisuudesta. Jäljellä on läsnä vain se "minä", joka elää tätä elämää. Tuo sama puhdas tapetti, joka me olimme lapsena. Ja terapiasession aikana tuohon tapettiin maalataan uusia kuvia. Istutetaan uusia, positiivisia uskomuksia. Tuohon tapettiin maalataan todisteita muutoksesta. Osoituksia aiempien kokemuksien väärin tai negatiivisesti tulkitsemisesta, jotta session päätteeksi tietoisuuteen palaava "minä" saisi uutta ymmärrystä. Siihen puhtaaseen, valkoiseen tapettiin maalataan kaunis, uusi, parempi tulevaisuus. Ja kun tietoinen mieli sitten palaa session päätteeksi takaisin, se on muuttunut. Muuttunut joko hiukan, tai ehkä jopa paljon. Se on energisoitunut, sillä on enemmän työvälineitä elää tasapainoista elämää. Olla tasapainoinen. Eron entiseen saattaa tuntea hetikin, mutta useimmiten muutos näkyy päivittäisessä elämässä muuttuneina ajatuksina, erilaisina tekoina, rohkeutena elää ja olla oma itse. Hypnoosin avulla voit ikäänkuin syntyä uudelleen, muuttua sellaiseksi, kuin haluat olla.
Niin, hypnoterapiaa tekevät puhuvat transsista. Minunkin tulisi, mutta minä itse en, eikä kukaan muukaan oikein tiedä, mitä sana transsi tarkoittaa - tarkalleen ja tieteellisesti. Asiaa googlettaessa törmää niin yleistäviin selityksiin ja jopa magiikkaan ja shamaaneihin asti. Kun olen kysynyt asiaa itseäni viisaammilta, jään aina ilman selkeää vastausta. Katso artikkelin lopusta Wikipedian määritelmät transsista ja hypnoosista, niin näet mitä tarkoitan.
Rentoutuneisuuden tilaa on kuitenkin tutkittu paljon, ja siksi minä itse haluankin määritellä tilojen eroavaisuuksia aivoaaltojen mukaan. Aivojen sähköimpulsseista ko. tiloissa tiedetään jonkin verran, joten aktiivisuuden lisääntymistä ja vähenemistä on voitu kyllä seurata. Mutta, kukaan ei pysty kertomaan eroa rentoutuneisuuden tilan, meditatiivisen tilan, tai transsitilan välillä. Juuri siksi kukaan ei myöskään voi sanoa, että onko asiakas hypnoosissa tai rentoutunut. Me olemme "hypnoottisessa tilassa" joka päivä, suurimman osan ajasta, sillä tajuntamme tila vaihtelee jatkuvasti ja koko ajan. Haluaisinkin kysyä, että millainen aivojen tila on "Ei muuntunut tajunnantila"?
Hypnoosin ihme on ihmisessä itsessä, perustavaa laatua olevana suggestioherkkyytenä. Ja ihmisen uskomattomassa vastaanottokyvyssä valvetilaa hitaampien aivoaaltojen vallitessa.
Tervetuloa kokeilemaan!
With Love,
Hanna
Suomenkielinen Wikipedia sanoo siitä näin:
Transsi on hypnoottisluonteinen tila tai uskonnollinen hurmos, jossa ihminen irtaantuu ympäröivästä todellisuudesta. Sillä tarkoitetaan muuntunutta tietoisuuden tilaa, jossa ihminen on tavallista suggestioalttiimpi ja herkempi hallusinoimaan.
Hypnotisoijat käyttävät suggestiota saadakseen asiakkaansa vaipumaan transsiin.
Ekstaasimaiseen transsiin voi päästä meditaation avulla. Transsiin vaipuessaan šamaanit voivat kokea matkaavansa esimerkiksi yliseen tai aliseen maailmaan ja näin tuoda tietoa kansalleen. Myös päihteitä voidaan käyttää apuna transsiin pääsemisessä.
Englanninkielinen taas näin:
Trance is an abnormal state of wakefulness in which a person is not self-aware and is either altogether unresponsive to external stimuli (but nevertheless capable of pursuing and realizing an aim) or is selectively responsive in following the directions of the person (if any) who has induced the trance. Trance states may occur involuntarily and unbidden.
The term trance may be associated[by whom?] with hypnosis, meditation, magic, flow, and prayer. It may also be related to an earlier generic term, altered states of consciousness, which is no longer used in "consciousness-studies" discourse.
Suomenkielinen Wikipedia aiheesta:
Onko hypnoosi muuntunut tajunnantila?
Keskeiseksi ongelmaksi hypnoosia ja muuntunutta tajunnantilaa (hypnoositilaa) koskevassa kiistassa on osoittautunut käsitteelliset epäselvyydet ja puutteelliset määritelmät. Tämä koskee yhtä hyvin käsitettä ”muuntunut tajunnantila” kuin sitä mitä on hypnoosi. Kun hypnoosi määritellään sosiaaliseksi vuorovaikutustilanteeksi, vältytään kaikenlaiselta kiistelyltä sen olemassaolosta. Sen etuna on, että hypnoosia voidaan edelleen käyttää kliinisissä yhteyksissä, vaikka ei ymmärretäkään sen vaikutusmekanismeja. Toisaalta tällaisen määritelmän suuri heikkous on se, että hypnoosilla on alun perin tarkoitettu unta muistuttavaa tilaa ja loogista olisi säilyttää ”hypnoosi” – käsitteen sisältö sellaisena. Mikäli minkään tämäntyyppisen tilan olemassaolosta ei koskaan saada vakuuttavaa näyttöä, niin ehkä koko ”hypnoosi”-käsitteen tulisi siirtyä tieteen historiaan, virheellisenä käsityksenä ilmiön luonteesta. Suggestioiden avulla aikaansaatuja ilmiöitä tulisi sitten kuvata muilla käsitteillä, puhumalla vain esim. ohjatuista mielikuvista, koehenkilöissä viriävistä odotuksista ja tilanteeseen liittyvistä sosiaalisista rooleista.
Muuntuneen tajunnantilan määritelmä on myös hyvin erilainen tutkijasta riippuen. Osa tutkijoista katsoo, että henkilön tajunnantila on muuttunut, mikäli hän kokee hyvin elävästi jonkin mielikuvan. Olettakaamme, että henkilö eläytyy voimakkaasti suggestioon, että hänen sylissään lepäävään käteensä on sidottu jättimäinen vappuilmapallo, joka nostaa kättä hiljalleen ilmaan. Tämä mielikuva on hyvin helppo luoda ja monet kokevat tällöin, että heidän kätensä alkaa vähitellen muuttua kevyeksi, ja toiset niin, että se nousee hiljalleen ilmaan. Koehenkilöiden kuvaukset tähän ilmiöön liittyvästä kokemuksesta vaihtelevat siten, että toisilla siihen liittyy tunne, että on itse osaltaan auttamassa käden nousua, mutta osa kuvaa tapahtumaa täysin automaattiseksi. Tämä käden nousu automaattisesti täyttää joidenkin tutkijoiden mielestä jo muuntuneen tajunnantilan kriteerit: mitään kättä nostavaa ilmapalloa ei ole olemassa ja kuitenkin koehenkilö kokee ikään kuin näin olisi. Tämä näkemys muuntuneesta tajunnantilasta on ongelmallinen, koska tällainen mielikuva toteutuu melko helposti (ainakin jossain määrin) hyvin monella ilman mitään edeltäviä hypnoosi-induktioita tai muita proseduureja. Näin väljän määritelmän seuraus on, että hypnoosiin liittyvät kokemukset voidaan melkein kaikkien kohdalla luokitella muuntuneeksi tajunnantilaksi, ja että muuntuneita tajunnantiloja saadaan usein ja helposti aikaan vain lausumalla jokin suggestio ääneen. Muuntuneen tajunnantilan kriteerinä olisi vain elävän mielikuvan synty mielessä. Tällaisten väljien kriteerien käyttö johtaisi siihen, että aivan jokapäiväinen mielikuviin eläytyminenkin määrittyisi automaattisesti sekä hypnoosiksi että muuntuneeksi tajunnantilaksi.
Aivan tuoreet tutkimukset ovat antaneet jopa viitteitä, että aivojen tapa käsitellä informaatiota saattaa muuttua jopa sekunneissa hypnoosi-induktion seurauksena (Fingelkurts Al. et al., 2007; Fingelkurts An. et al., 2007). Tämä tarkoittaisi sitä, että joitakin ihmisiä todellakin olisi mahdollista saattaa jonkinlaiseen hypnoositilaan joka on myös aivokuvantamismenetelmillä todennettavissa. Tämäntyyppisiä kokeita on tehty kuitenkin vain muutamia ja huomattavasti lisää tutkimusta tarvitaan, ennen kuin saadaan vakuuttavia näyttöjä siitä, että tällainen mahdollista ja kuinka yleistä tällainen on. Tutkimukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että näitä ilmiöitä saadaan aikaan vain hyvin harvoilla koehenkilöillä. Hypnoosikirjallisuudessa viitataan usein termillä "hypnoosivirtuoosi" sellaisiin harvoihin henkilöihin, jotka kykenevät kokemaan hypnoosi-ilmiöiden koko kirjon hallusinaatiosta posthypnoottisiin suggestioihin.
Mikäli alustavat tulokset hypnoosiin liittyvistä muutoksista aivotoiminnasta pitävät paikkaansa, saattaa hypnoosi joillakin ihmisillä saada aikaan erityisen ”aivotilan”, joka mahdollistaisi mielikuvien kokemisen lähes vastaavalla tavalla, jonka normaalisti meille luovat ulkomaailmasta aistiemme välityksellä tulevat ärsykkeet. Hypnoosiin ja hallusinaatioihin liittyvien aivomekanismien tarkastelu saattaisi tulevaisuudessa antaa hyvin arvokasta informaatiota mielen- ja tajunnantutkimuksen perusongelmasta: miten aivot muodostavat meidän subjektiivisen kokemusmaailmamme.
Englanninkielinen Wikipedia:
Hypnosis is a human condition involving focused attention, reduced peripheral awareness, and an enhanced capacity to respond to suggestion.[2]
There are competing theories explaining hypnosis and related phenomena. Altered state theories see hypnosis as an altered state of mind or trance, marked by a level of awareness different from the ordinary state of consciousness.[3][4] In contrast, nonstate theories see hypnosis as, variously, a type of placebo effect,[5][6] a redefinition of an interaction with a therapist[7] or form of imaginative role enactment.[8][9][10]
During hypnosis, a person is said to have heightened focus and concentration.[11] Hypnotised subjects are said to show an increased response to suggestions.[12] Hypnosis usually begins with a hypnotic induction involving a series of preliminary instructions and suggestion. The use of hypnotism for therapeutic purposes is referred to as "hypnotherapy", while its use as a form of entertainment for an audience is known as "stage hypnosis," a form of mentalism.