Suru, stressi, masentuminen, pelko - kaikki nämä näkyvät joka puolella kehoa. Ne voivat näkyä ylipainona, alipainona, ryppyinä, turvotuksena, heikkona olona, kipuna tai sairautena. Alitajuntamme ja ajatuksemme tulevat näkyviksi kehossa. Olen oppinut, että kehoani katsomalla, tutkimalla ja tunnustelemalla tiedän kyllä miten mieleni voi.
Vuonna 2014 alkoivat elämäni rankimmat ajat. Olen kokenut hetkiä, joissa edessäni ei näkynyt tulevaisuutta, ei onnea, ei mitään. Pelkkää menetystä, pelkoa ja kauhua. Joka päivä kuitenkin heräsin (välillä sekin oli kauheaa) ja ilmeisesti osasin tehdä oikeita asioita, ottaa kiinni siitä onnesta, mitä minulla oli, pitäen yllä pikkuruista toivon siementä rakkaideni avulla, sillä - tuo kaikki on nyt takanani. Tilalla viisautta ja myötätuntoa. Olen itsestäni ylpeä ja enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen pystynyt kääntämään kaikki tuon ajan kokemukset, sanoisinko sisäiseksi viisaudeksi. Kaikki tuolloin tapahtuneet järkytykset, pelot ja surut ovat muuttuneet minussa positiiviseksi voimavaraksi. Se on minun kultapankkini. Ikioma kultapankkini, enkä enää haluaisi antaa niistäkään hetkistä ainoatakaan pois. En olisi minä, ellen olisi tuota aikaa kokenut.
Mitä tuolloin tapahtui? Rakkaiksi ystävikseni luulemani ihmiset käänsivät selkänsä minulle. Tulin olosuhteiden pakosta ja hyväuskoisuuttani niin hyväksikäytetyksi, että koko omaisuuteni katosi kuin tuhka tuuleen. En lähde tässä nyt sen enempää menneitä muistelemaan, mutta haluan näyttää teille yhden kuvan. Katso sitä ja näe miltä suru näyttää.
Ylempi kuva on hieman epätarkka, sillä alkuperäinen kuva on otettu aika kaukaa. Olin meikannut itseni niin kauniisti kuin pystyin ja hymyilen kuvassa leveästi. Olin tuolloin siis 48-vuotias.
Alakuvassa olen 51-vuotias. Tässä kuvassa en hymyile, sillä otin tuon kuvan "extempore" vertauskohteeksi ylemmän kuvan viereen. Totuuden nimissä, olin itse "kohtuullisen" järkyttynyt tästä NÄIN näkyvästä erosta.
Niin, nämä kuvat paljastavat mitä minulle tapahtui, kun sain mieleni jälleen takaisin elämään, katsomaan tulevaisuuteen, uskomaan, luomaan. Ja tiedän nyt - meitä ei voi lannistaa meille tapahtuneet asiat, mikäli osaamme suhtautua niihin oikein. Tämä suhtautumistapa tulee löytyä sisältä päin, sydämestä. Eräs asiakkaani sanoi tänään ne viisaat sanat, jotka itsekin olin jo aikaisemmin kuullut:
Katkeroituminen on vähän sama juttu, kuin ensin joisi itse myrkkyä - ja sitten alkaisi odottelemaan sen toisen sairastumista!
Niin, paransin itseni asioiden ja sisäisen minän tutkiskelulla, ajatukset pois vievällä biljardiharrastuksellani - ja päivittäisellä meditoinnilla. Mieli oli pysäytettävä hinnalla millä hyvänsä. Tiesin sairastuvani jollain tavalla, mikäli en onnistuisi. Olen onnistunut. Kiitos minulle. Ja kaikille rakkailleni <3
With Love,
Hanna