Tämä kirjoitus on odottanut hetkeään, sillä aiheena naiseus ja mieheys ovat minulle niin uskomattoman kauneuden aihe, etten pysty sitä varmastikaan selittämään. Koska – mies ja nainen muodostavat kokonaisuuden. Yhdessä. Ja tiedän, että tämä kirjoitus tulee olemaan pelkkä pintaraapaisu, sillä tämä aihe on niin valtava, koko ihmiskunnan kuva. Kuka sitä osaisi kuvaksi kirjoittaa..? Tänä päivänä, kun pareja on sateenkaaren väreiltään niin kovin erilaisia, haluankin nyt pointata, että jatkotekstissä sana mies edustaa miesenergiaa ja sana nainen naisenergiaa. Sillä - onko sillä fyysisellä olomuodolla loppujen lopuksi merkitystä? Minusta ei silloin kun puhutaan parisuhteesta, mutta ihmiskunnan evoluutiolle sillä kyllä on merkitystä. Niin, tosiasia on, että me kaikki sisällämme molempia energioita ja useimmiten jompi kumpi on vallitseva.
Elämän ja ihmisen tietoisuuden ollessa selittämättömiä ihmeitä - ihmeitä, joita tieteemme ei mitenkään pysty selittämään – on vielä ihmeellisempää nähdä se kaikkien ihmisten kirjo erilaisuuksineen ja ominaisuuksineen. Tarkoitan tässä sekä kehollista erilaisuutta, että luonteiden ja sisimpien erilaisuutta. Tästä monimuotoisuuden viidakosta voi kuitenkin löytää yhtäläisyyksiä kun sukupuolia verrataan keskenään. En tarkoita yleistää, joten toivon, että ymmärrät tarkoittavani tässä tekstissäni, että puhun ”keskivertoisista” piirteistä. Ja totta kai katson maailmaa omasta kulttuuristani käsin. Joten suonet anteeksi, mikäli kuvaukseni eivät tavoita välttämättä aivan kaikkia sateenkaaren sävyjä tai kaikkia kulttuureja tässä maailmassa.
Elämäni on tällä hetkellä valtavan antoisaa, sillä olen kauneusalan työssäni aitiopaikalla luomassa kauniita hetkiä naisille, rakennekynsien merkeissä. Olen naisenergian keskellä aamusta iltaan, miltei joka päivä. Väittäisin ymmärtäväni naiseutta hyvinkin, olenhan itsekin nainen. Päiväni kuluvat salongissa ihanan, rakkaudellisen ja lempeän siskoenergian ympäröimänä. Kun liikkeen ovesta astuu sisään joskus harvoin mies – kaikki jäykistyvät.. Puheensorina lakkaa ja hän taatusti saa katseita asiakkailta, ”Ooooo, mies..!!!???” Minä tiedän jo etukäteen, että lahjakorttiostos rakkaalle on todennäköisin, seuraavaksi todennäköisin on kysely solariumista – ja siinä se sitten oikeastaan onkin. Miehet eivät muutoin salongissamme juuri asioi, parkkirahaa vaihtavat uskaliaimmat joskus. Mutta – minusta on hauska huomata tuo pieni hetki, kun kaikkien naisten päät kääntyvät sisään tulleeseen asiakkaaseen. Eikä siinä mitään pahaa ole, eikä draamaa, mutta ympäristönä työpaikkani on naisten ja naisenergian valloittama. Harrastuksissani taas olen miesenergian ympäröimänä. Biljardisaleja koristaa suurimmaksi osaksi miesten äänet, miesten tuoksu, voiton ja häviön taistelutanner, kilpailu ja suorittaminen. Miesten jutut, joita en herkkäkorvaisille suosittele. Biljardisalilla on turha huudella ”Me Too”, vaan sanalliseen leikkiin on lähdettävä mukaan tai et pärjää. Minusta tuo miehinen maailma on ihanan rempseä ja viehättävä, ja niin suoran rehellinen. Rakastan lajia ja viihdyn enemmän kuin hyvin biliksellä, miesenergian keskellä. Näen biliksellä miesten rakkauden, miesten tavan olla ja rakastaa toisiaan ja perheitään. Niin – nämä kaksi maailmaa rikastuttavat minua joka päivä. <3
Aina puhutaan siitä, että kuinka huonosti mies ja nainen - nämä kaksi sukupuolta ymmärtävät toisiaan. Naisen "tippaleipäaivot" ja miehen suora putki aivoista haarojen väliin. Tai urheilun pariin. Asialle nauretaan ja siitä vitsaillaan. Mutta se on itse asiassa kohtuullisen vakava asia. Mikäli kaksi ihmistä eivät ymmärrä toisiaan, yhteiselämästä ei tule mitään. Yleistykset ovat tietenkin hauskoja ja poikkeukset aina ”vahvistavat säännöt”. Mutta näitä yleistyksiä kannattaa hiukan kuunnella ja opiskella mielessään, sillä kun puhutaan mies- ja naisenergioista, niin ne todellakin ovat erilaisia. Totuuden siemeniä kannattaa yrittää ymmärtää, jotta voisi ymmärtää puolisoaan paremmin. Ja vaikealla hetkellä nähdä sekä itsessään, että toisessa osapuolessa se kauneus, joka taustalla saattaa olla - aiheuttamassa sitä vaikeaa hetkeä.
Mies ja nainen muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Sen kokonaisuuden, jota Jin ja Jang kuva edustaa. Mustavalkoinen ympyrä ja kummankin sisällä on siemen sitä toista. Se on se kokonaisuus, jota tarkoitan. Se kokonaisuus, jolla on käytössä se luomisvoima, joka ihmisellä on. Voima, jota käyttäen luodaan elämää, eli tämä itsessään hallitsematon voima, joka on kyky saattaa alulle uusi, samanlainen ihmeellinen olento tähän maailmaan. Tuo luomisvoima on vähän kuin taikurin taikasauva sellaisen ihmisen kädessä, joka ei tiedä olevansa taikuri. Hän on vain tavallinen ihminen, joka on nähnyt tuon tempun omassa perheessään suvun jatkumona ja joka puolella ympärillään niin monta kertaa, niin itsestäänselvyytenä, että hän ei edes kummastele sitä. Ihminen tekee siis taikojaan jatkuvasti, yleensä tiedostamatta tekemänsä taian arvoa. Sen erityisyyttä ja ihmeellisyyttä. Luoda olento, fyysinen olento, itsensä kaltainen – jolla on tietoisuus. Tähän luomistemppuun tarvitaan sekä miehen, että naisen kehoa. Kehot ovat energiaa, ikäänkuin jin ja jang-kuvan mustan ja valkoisen energeettisen puoliskon fyysinen ilmentymä. Me tarvitsemme siis molempia ja molemmat ovat yhtä tärkeitä, yhtä kauniita. Ihmiskunta tarvitsee sekä miehiä, että naisia, toinen toisiaan yhtä paljon.
Naisenergia on luova voima. Naisenergia on se, joka määrittele tulevaa, maalaa kuvan tulevaisuudesta ja ympäristöstä. Miesenergia taasen toteuttaa. Naisenergia on kyllästetty tunteilla, miesenergia taasen voimalla. Kyllä, meillä kaikilla on tahto ja tahtotilat elämillemme. Mutta katso, näe kuva, jossa pariskunta asuu yhdessä. Heillä on ehkä koti ja kaksi lasta. Heillä on ehkä omakotitalo, kauniisti sisustettu. Kaunis piha ja kaksi autoa tallissa. Oletetaanpa, että tämä pariskunta, nämä kaksi eroavat ja perustavat uuden kodin itselleen ja lapsilleen. Katso ensin miehen uutta kotia, se näyttää todennäköisesti hieman erilaiselta. Ehkä paljonkin erilaiselta? Katso nyt naisen kotia. Naisen toteuttama koti on todennäköisesti hyvinkin saman näköinen kuin pariskuntana heillä on, eikö totta? Naisen kodissa olisivat nuo lapset ja kotieläimet, samat verhot ja sohvat, aivan varmasti. Miehen kodissa välttämättä ei..
Se, että nainen luo, ja mies toteuttaa, se tarkoittaa rakkautta. Ja kun kuuntelen naisia.. Kuinka moni nainen kuvitteleekaan, että mies ei ”välitä”. Hmm.. Se on totta, mies ei niinkään välitä verhojen väristä, vaan mies on tyytyväinen, kun joku rakastaa häntä niin paljon, että tekee nuo suunnitelmat häneen puolestaan ja luo ympäristön, jossa hänen on helppoa olla onnellinen. Mies on onnellinen, kun hänen naisensa on onnellinen ja saa toteuttaa rakastamansa naisen toiveet. Eli kyllä hän välittää. Ja totta kai hän haluaa sinne ne autot ja ne asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä. Se on myös rakkautta. Olen nähnyt miesten valtakuntia autotalleissa, piharakennuksissa, koska sisätiloihin ne eivät mahdu - ja mikä ihmeellisintä - jopa jossain olohuoneessa (!!!) olen nähnyt kaiken valkoisen, harmonisen sisustuksen keskellä sijaitsevan mustan, sekaisen ”mieshyllyn”, jota katsoessa en näin naisena voi kuin ihmetellä sitä rakkauden määrää, joka tuossa kodissa majailee! Mutta siis, pääsääntöisesti nainen luo ja mies toteuttaa.
Naisenergia on vahvempaa silloin, kun kysymyksessä ovat tunteet. Miesenergia on taas vahvempaa silloin, kun on kysymys toimivuudesta tai tuloksesta. Tarkoitan tällä sitä, että miehet ovat yleisesti vahvempia tekemään esim. taloudellisia päätöksiä yritysmaailmassa. Miesjohtaja on niin tuloshakuinen ja voitontahtoinen, että miehen on helpompaa päättää esimerkiksi irtisanoa 500 henkeä silloin kun se on yritykselle se paras vaihtoehto. Nainen taas näkee ihmiset eri tavoin, tunteina. Enemmän yksilöinä ja syvemmin. Nainen tuntee myötätuntoa jokaista irtisanottua kohtaan, myös tämän irtisanomisuhan alla olevan työntekijän perhettä ja lapsia kohtaan, vaikkei heitä olisi koskaan tavannutkaan. Naiset tietävät tunteista ja negatiivisten päätösten tekeminen on raskasta tunteilla ajattelijalle. Enemmistö naisista ei siis haaveile vallasta tai suuren yrityksen toimitusjohtajuudesta. Se, että naisia ei johtoportaissa ole niin paljon kuin miehiä - ja se, että naiset hakeutuvat pienempipalkkaisiin ammatteihin - ei siis johdu Suomessa huonosta naisten tasa-arvosta. Se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että ”pomous” on harvemmin naisten haavelistalla. Ja se on ok. Kaikilla naisilla on nykypäivän Suomessa mahdollisuus tulla pomoksi, mutta silti suuria naispomoja on vähemmän kuin miehiä - naiset kun useimmiten valitsevat sydämellään, ja päätyvät esimerkiksi hoiva-ammattiin tai jonnekin muuhun pienipalkkaiselle uralle. Sekin on kaunista.
Olen huomannut, että naisenergia on vahvempaa erotilanteissa. Naiset tuntuvat selviävän erotilanteista paremmin kuin miehet. Onko se juuri tuo asetelma – nainen luo ja mies toteuttaa? Mies ehkä kokee ”tehneensä kaikkensa perheen eteen” ja tuntee näin menettäneensä enemmän kuin nainen - ehkä kaikkensa? Ja ehkä miehillä on vähemmän keinoja tunteiden käsittelemiseen kuin naisilla? Olen itse nähnyt monia miehiä, joiden matka on vienyt alkoholin ääreen eron tullessa, jopa elämän menettämiseen ja kuolemaan asti, valitettavasti. Kuulen usein eronneiden naisten katkeruuden heidän itse valittuaan yksinäisen hetken eron jälkeen, kun taas heidän ex-miehensä ovatkin löytäneet heti uuden ihmisen rinnalleen. Mutta, kokemukseni perusteella sanonkin aina: ”Ollaan onnellisia siitä. Miehesi jää henkiin! Mies menee elämässään eteenpäin juuri näin, sillä mies ei voi olla ilman luovaa voimaa. Hän tarvitsee rinnalleen jonkun luomaan hänelle tietä ja tulevaisuutta. Ja koska olet nainen ja asumme Suomessa, niin sinä et tarvitse. Nainen on niin vahva, että sinä voit rauhassa palautua ja jatkaa elämää sitten kun haluat.”
Tässä iltalehden artikkelissa tutkimustulosta erotilanteista:
Sanoisin myös, että naisenergia on hoivaenergiaa ja miesenergia vastaavasti huolenpito/voimaenergiaa. Edelleenkin, nainen hoivaa ja mies toteuttaa puitteet. Nainen synnyttää, mies hankkii toimeentulon. Mies on edelleenkin se metsästäjä, joka haluaa tuoda jälkeläisilleen ruuan pöytään. Eli nainen hoitaa lapset ja mies yleensä on se, joka käy töissä. Molemmille on yhtä tärkeää lasten tulevaisuus, mutta he tekevät ja toteuttavat sitä eri tavoin. Suomi on siitä erikoinen paikka, että meillä on mahdollista kumman tahansa jäädä kotiin hoitamaan lasta syntymän jälkeen. Lainsäädäntö on toteutunut meillä paremmin kuin missään muualla maailmassa. Meillä on siis mahdollisuus valita kumpi tahansa rooli meille sopiikaan. Ja kuitenkin – kun lainsäädäntö muuttui tasa-arvoiseksi, näin lehtiartikkeleita ja kritiikkiä siitä, että miehet eivät käytä oikeuttaan olla lapsen kanssa kotona vaikka se on mahdollista. Miksiköhän..??? Nainen - katso peiliin tässä kohtaa :)
Minä äitinä ja naisena olisin varmaankin ”kuollut" mieluummin kuin olisin antanut äitiyslomastani osan miehelleni… Se oli minun aikaani, minun aikaani ihanien vauvojeni kanssa. Lopulta töihin lähtiessäni, itkin vuolaasti ensimmäisenä aamuna kun heitä hoitoon vein ja jätin jonkun toisen huomaan. Se oli minun naisenergiaani. Halusin töihin ja olin lopen kyllästynyt kotitöihin, toistamaan saman joka aamu ja joka päivä ja joka ilta. Ja minua suoraan sanoen vitutti, kun koin, ettei mieheni osallistunut ja auttanut minua. Mutta siltikään en olisi antanut palastakaan äitiyslomastani hänelle. (No, ehkä yhden päivän tai yhden viikon, mutta vain siksi, että hän olisi jotenkin nähnyt mikä minun osuuteni ja työmääräni kotiäitinä oli. Ja huom. en silloin osannut ajatella ihan näin kuin tänään ajattelen..) Ja väitän, että moni muukin äiti ajattelee vaistoillaan samoin ja se on juuri se syy, miksi miehet eivät käytä oikeuttaan vanhempainvapaaseen, he eivät voi. Me naiset emme anna, sillä emme halua luopua siitä rakkaudesta, jota arjessa lapsiltamme saamme. Miehiä on siis aivan turhaa syyllistää. Sillä, jokainen isä pitäisi lapsistaan huolen, mikäli äiti puuttuisi kuvasta. Se on varmaa se.
Tosiasiaa on se, että nainen synnyttää ja tuo synnytys on niin valtava rakkauden, hormonien ja viettien johdattama tapahtuma, että mies jää helposti siinä jalkoihin. Valitettavasti mies putoaa askeleen verran alaspäin rakkauden rappusilla. Sillä, lapsen syntymän jälkeen naisella ei ole muuta päämäärää, kuin pitää huolta tuosta ihanasta olennosta, sitä ei pysty MIKÄÄN, ei edes puoliso estämään. Ja tämä tapahtuu pelkästään vaistojen ja alitajunnan varassa, tietoiset ajatukset eivät sitä edes huomaa. Nainen, tunnistatko ajatuksen tai tunteen, joka sanoo: "Kukaan muu ei osaa, eikä tiedä, eikä pysty, eikä kykene millään tavalla hoitamaan juuri tätä lasta mitenkään kunnolla ja oikein. Kaikki menee pilalle, ellen MINÄ tee sitä ja tätä ja tuota, ja ainakin MINÄ päätän. Minä olen ainoa, joka tietää ja vain minä pystyn pitämään tästä huolen! Tämä on minun. Minun. Minun. Minun. Minä tiedän. Vaikka maailma kaatuisi, minä olen tässä. Olen tuon lapsen ainoa." Mikäli et muista, tunnista tai huomaa mitään noista ajatuksista, ne paljastuvat kun äidiltä kysytään kysymys: ”Jos joutuisit luopumaan jommasta kummasta, tästä vastasyntyneestä lapsesta vai puolisostasi, kumman valitsisit?” Hmmm.. Ollaanpa rehellisiä nyt tässä.. En usko löytyvän montaakaan äitiä, joka luopuisi tuosta pienestä kääröstä.. Anteeksi, miehet..!!! Naisen hoivavietti menee ihan KAIKEN yli, sillä se on elämän elinehto. Ja jokaisella lapsella on äiti, se nyt vain on niin. Ja naisilta kaikki käytännön hoitamisten oppiminen sujuu enemmän kuin luonnostaan, sekin vain on niin. Eli - nainen kyllä ottaa paikkansa syntymän hetkellä, aivan varmasti.
Miehelle taas lapsen syntymä merkitsee sitä, että hänen vastuunsa kasvaa – tietysti kotona – mutta myös työpaikalla. Tuo pieni käärö, tuo suojaa tarvitseva suloinen ”ihmisenpentu” puolison käsivarsilla, muuttaa perheen toimeentulon entistä tärkeämmäksi vastuuksi. Tuo rakkauden näkymä saa miehen tekemään – ihan mitä vain! Miehen maailmassa hänen puolisonsa ei putoa rakkauden rappusilla, vaan mies nostaa hänet vielä ylemmäs. Nainenhan on juuri tuonut maailmaan hänen jälkeläisensä, hänen jatkeensa. Toteuttanut ihmeen! Jos katsot miehiä, joiden puolisot ovat raskaana, tai perheessä on pieniä lapsia – näet, kuinka tuossa hurmion tilanteessa he todellakin tekevät puolisonsa eteen ”ihan mitä vaan”! Halu olla apuna, osallisena ja läsnä on aivan käsin kosketeltavaa. Oletko nähnyt tuoreen isän? Vakavana ja hieman epävarmana uudessa tilanteessa? Tuoreen isän katseesta voit nähdä lupauksen. Lupauksen pitää tästä kaikesta ikuisesti huolta. Niskan asennosta voit nähdä päättäväisyyden. Sillä mies on juuri saanut lisää rakkautta, ihmeellistä rakkautta, mistä hän haluaa pitää huolta. Hänen laumaansa on tullut yksi olento lisää, minkä vuoksi hän tulee tekemään vielä enemmän juuri sitä, mitä hänen miesenergiallaan toteutetaan. Turvaa ja taloudellista hyvinvointia. Sen hän osaa. Kuinka kaunista!
Näissä energioissamme on myös negatiivisia puolia, molemmissa. Voi olla, että palaan niihin joskus myöhemmin. Nämä negatiiviset puoletkin ovat läsnä koko ajan ja ilmentyvät esille ikään kuin räjähtäen menetyksen hetkillä. Me kaikki tiedämme mitä menetys tarkoittaa ja kuinka pelko, suru ja katkeruus saavat nuo itsekkäät ajatukset ja tunteet valloilleen. Emme välttämättä osaa tunnistaa niitä itsessämme, sillä olemme ihmiskuntana vielä vajaita rakkaudessa. Mikäli tuskan hetkellä päätämme valita lempeyden ja rakkauden, voimme tulla voittajiksi ja tavoittaa sisäisen rauhan. Ja juuri siksi minä en näistä negatiivisista puolista edes halua kirjoittaa, vaan mieluummin haluan pitää katseeni positiivisissa puolissa ja korostaa niiden kauneutta. Antaa eteenpäin tätä oppimaani ymmärrystä ja myötätuntoa molempia sukupuolia kohtaan, jotta se väärin puristettu hammastahnatuubi ei ärsyttäisi ihan niin paljon.. :)
Ja nyt – minua voi alkaa syyttämään jokainen feministi ja toisinajattelija, sillä tämä on aiheena aika herkkää aluetta. Tasa-arvosta tulen varmastikin kirjoittamaan vielä lisää. Sillä - kyllä, minä olen sitä mieltä, että Suomessa on jo tasa-arvo. Näen vähän väliä uutisia, artikkeleita ja aloitteita, jotka yrittävät vaimentaa näitä niin kallisarvoisia ominaisuuksia, joita meissä ihmisissä on. Nämä ominaisuudet, eli energiat ovat elämän jatkumisen ehto. Poikkeukset totta kai sallittakoon yksilön vapauden nojalla – kaikilla on oikeus olla juuri sellainen kuin on, ehdottomasti! Moninaisuus on ihmisyyden kauneutta ja tekevät meistä juuri niin uskomattoman olennon kuin olemmekin. Mutta, elämä ei jatku, mikäli ihmisen evoluutio matkaa sukupuolettomaan suuntaan. Me ihmiskuntana ja eläinlajina olemme kaksi sukupuolta ja ne ovat molemmat ihania, kauniita asioita. Eikö olisi ihanaa ymmärtää tätä ihanaa erilaisuutta ja vaalia sitä? Olla tarkkanäköisempi ja huomata ne rakkauden eleet, joita kukin energiallaan toteuttaa? Osata arvostaa toista sukupuolta, toista ihmistä sellaisena kuin hänet on luotu? Antaa omaa energiaa ja toteutusta, täysin rinnoin, vapaana? Ja saada sitä, mitä sillä toisella on antaa? Ja näin toisiaan täydentäen muodostaa kokonainen, täydellinen mustavalkoinen ympyrä, jonka molemmilla väreillä on sisällään pieni pisara sitä toista? Edes ymmärryksen verran? Tasapainon verran? Ja antaa näiden kahden energian loistaa olemassaolollaan kaunistaen maailmaa tasapainoisesti ja yhteisymmärryksessä?
Ihmisyys on kaunis asia.
Rakkaus on maailman kaunein asia.
With Love,
Hanna