Suoraan asiaan, kiertelemättä.
Mitä on seksi? Mitä on hyvä seksi? Mitä seksi tarkoittaa? Miksi ”kaikki” haluavat seksiä? Miksi kaikki eivät halua seksiä? Whaaat..??? Mikä on orgasmi? Whaaaaat???
Lähdetään siitä, että seksi on luomista. Sillä, seksin lopputuloksena maailma on täyttynyt ihmisistä ja eläimistä. Seksi on elämän luomista. On kovin helppoa luoda esimerkiksi taidetta tai musiikkia. On helppo luoda itselle työpaikka ja ura. Mutta että elävä olento..? Ihminen on pyrkinyt luomaan itsensä kaltaisia kehoja, itsensä kaltaista tietoisuutta tieteen voimin. Nuo puhuvat robotit ovat kuitenkin kuin alkeellisia nukkeja puhuen ja vastaillen ohjelmointiin perustuvia valmiiksi annettuja vastauksia. Nämä robotit eivät kykene luomaan mitään – ainakaan vielä. Ihmisen keho on niin monimutkainen kapistus, sitä ei pystytä jäljittelemään mitenkään. Kaikki ihmeelliset elimet, elintoiminnot, systeemit ja järjestelmät ihmisessä. Tunteet. Ajattelukyky. Ihan kaikki. Ihminen ei ehkä koskaan kykene teknisesti luomaan itsensä kaltaista olentoa tähän maailmaan, vaikka elokuvamaailma sellaista mahdollisuutta meille kuvaileekin. Mutta silti, miltei jokainen meistä on kykenevä luomaan elävän olennon, huolimatta siitä, että olemmeko tietoisia tästä taidostamme tai emme. Seksi on siis luomista. Seksi on elämän ihmeen luomista. Tämä elämän luomisen ihme on meille yhtä lailla itsestäänselvyys kuin on hengittämämme happi. Emme edes kyseenalaista sitä, emme käsitä kuinka suuri kykymme on. Elämän ihme, syntyvä olento, luomuksemme. Huolimatta syntymisen jokapäiväisyydestä tässä maailmassa, meillä ei ole mitään käsitystä, kuinka se sitten tapahtuu. Kuinka ihmisen tai eläimen tietoisuus siihen jakaantuvaan ja kasvavaan soluryppääseen astuu. Mutta meillä on kyky toteuttaa se. Me olemme luojia. Ja me olemme ainoa elävä rotu maapallolla, jolla on tietoisuus ja tunne ohjaamassa tuota lisääntymiseen johtavaa toimintaa. Pieni osa meissä vielä seuraa viettejämme, enenevässä määrin vähenevänä jäänteenä eläinalkuperästämme.
Maailmamme on tehnyt tälle ihmeelliselle luomistapahtumalle naamion. Se on tuomittu, siitä on tehty tabu. Siitä on tehty salaisuus. Siitä on tehty tapahtuma. Siitä on tehty rutiinia. Siitä on tehty tarve. Sille on tehty sääntöjä. Se on kaupallistettu. Se on nostettu jalustalle. Se on kaikkien huulilla. ”Kuinka paljon ja kuinka usein ja kuinka kauan ja miten meni..”
Ensinnäkin, ihminen on energiaa. Tarkastellaan ihmistä ensin olentona, fyysisenä kokonaisuutena. Ihmisessä on noin 30 000 000 000 000 solua. 30 biljoonaa, eli 30 miljoonaa miljoonaa solua. Solut taas koostuvat atomeista ja niin kuin tiedämme – atomit ovat tyhjää täynnä. Kts ote Wikipediasta:
”Atomi jaetaan ytimeen, joka koostuu protoneista ja neutroneista, ja ytimen ulkopuolella olevaan protoneihin nähden samaan määrään elektroneja. Elektronin todennäköistä sijaintia kuvataan teoreettisella todennäköisyysjakaumalla. Tätä aluetta, missä elektroni voi teoreettisesti sijaita, kutsutaan myös elektronipilveksi, -verhoksi tai -kuoreksi. Protonit ja neutronit ovat massaltaan moninkertaisesti elektroneja suurempia, ja atomin massa onkin pitkälti keskittynyt ytimeen. Ytimen ja elektronipilven väliin jää täysin tyhjää tilaa ja suurin osa atomin tilavuudesta onkin tyhjää.[2]
Atomin todellista rakennetta on hankala kuvata täsmällisesti ja atomia kuvatessa tyydytään suuripiirteiseen ja yksinkertaistettuun kuvaamiseen. Ns. Rutherfordin atomimallissa elektroni kuvataan kiertämään tiettyä, usein pyöreän muotoista rataa, vaikkei todellisuudessa tarkkaa rataa voida laskea. Ytimen ja elektroniverhon välinen etäisyys joudutaan kuvaamaan hyvin yksinkertaisesti, sillä jos atomin ydin olisi marmorikuulan kokoinen, elektroni sijaitsisi 50 metrin päässä.”
Ihminen - niin kuin kaikki muukin tässä maailmassa - on siis tyhjää täynnä, energiaa materialisoituneessa muodossa. Energiaa. Ja vain energiaa.
Toiseksi. Ihmisellä on tunteet. Nekin ovat energiaa. Tunteet aiheuttavat ihmisissä fyysisiä muutoksia, hengitykseen, hormonitoimintaan, verenkiertoon, immuunipuolustukseen, lista on loputon.
Kolmanneksi. Ihmisellä on tietoisuus. Kyky ajatella. Ajatuksetkin ovat energiaa ja nekin vaikuttavat meihin kokonaisvaltaisesti. Jokainen ajatus aiheuttaa muutoksia hormonitoimintaamme, sillä ajatukset aiheuttavat tunteita ja siten ajatusten ja tunteiden vuorovaikutus tuntuu kehossamme - halusimme niin tai emme ja - huomaammeko sitä vai emme.
No miten seksi sitten tähän liittyy? Siten, että seksi on yksi suurimpia tunteita aiheuttavia tapahtumia ja seksin myötä aiheutuva energia on suurin tuntemamme luomisvoima, mitä on olemassa. Ja myös - meistä jokainen sisältää, meissä jokaisessa on, elossa ollessamme tuo sama alkuvoima, joka meidätkin loi. Elämän energian. Tiedämme, että näin on, koska myös meillä ON tuo voima luoda elämää.
Olemme siis energiaa. Kokonaan energiaa. Seksi eli ”making love”, rakasteleminen, rakkauden tekeminen, on tuon elämän energian kohottamista. Luomisvoimamme voimistamista. Ja vaikka emme olisi itse tietoisesti mukana haluamassa luomista, se tapahtuu kuitenkin. Tämä luomisvoima on siinä mielessä hallitsematon käytössämme. Mutta sitä voi käyttää muuhunkin luomiseen, kuin evoluutioon ja ihmiskunnan moninkertaistamiseen. Se on luomisvoima, joka kohdistuu kaikkeen ympärillämme, mikäli sitä suunnataan tietoisesti ja tarkoituksella, rakkauden voimin.
Siirrytäänpä sitten parisuhteisiin ja parisuhteen seksiin. Parisuhteissa on yleensä seksiä, ainakin suhteen alussa. Rakkaus kukoistaa ja saattaapa maailmaan putkahtaa lapsikin tai jopa muutama. Mutta niin, niin monesti, seksi vähenee suhteen edetessä ja puolisoon totuttaessa. Tottumus puolisoon aiheuttaa parisuhteeseen ”juttuja”, jotka aiheuttavat seksin vähenemistä. Minusta kaikki tuo on seurausta siitä, että emme oikein osaa rakastaa. Rakkaus on muuttunut tässä yhteiskunnassamme saamiseksi ja vaatimiseksi, tarpeeksi, joka tulee tyydyttää. Puhdas rakastaminen kun on vain antamista. Vain ja ainoastaan antamista, enkä tarkoita tässä vain seksiä. Vaan ikuista antamista koskien ihan kaikkea. Tuo tottuminen tai sanoisinko turtuminen puolisoon tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että me emme osaa rakastaa. Rakastaa oikein. Ehkä emme osaa, tai emme uskalla osata. Tai sitten - emme tiedä, mitä rakkaus voi olla. Niin.. Ikuinen antaminen voi olla pelottavaa, ja myös - miksi kukaan haluaisi ikuisesti antaa jos toinen osapuoli vain ottaa?
Seksi parisuhteessa voi olla tulosta hyvästä ja rakkaudellisesta tunteesta ja suhteesta, ja myös päinvastoin. Seksi voi myös aiheuttaa rakkautta ja hyvän parisuhteen. Mutta mikäli olet parisuhteessa, etkä ole halukas seksiin, jommassakummassa on jotain korjattavaa, parisuhteessanne tai seksissänne. Joko kohtelette toisianne jollain tavalla huonosti, aiheuttaen pettymyksiä tai negatiivisia tunteita toisissanne, tai sitten seksi on teille vain fyysinen akti, joka ei tyydytä tarpeeksi.
Uusi näkökulma voisi ehkä olla uskomattoman ihana lähestymistapa.
Suurin osa meistä tietää mikä on ja millainen on orgasmi. Minä olen nainen, eli en tiedä mitä se miehelle tarkoittaa. Mutta minulla on myös enemmän kuin vahva aavistus, että kahdelle hyvinkin erilaiselle asialle on annettu sama nimitys vain siitä syystä, että ne tapahtuvat useimmiten seksin yhteydessä. Väitän, että miehen orgasmi on aivan jotain muuta kuin naisen orgasmi. Aivan samoin, kuin jin on naisenergiaa ja jang on miesenergiaa, miehen ja naisen orgasmeilla tulisi olla eri nimet. Orgasmeja on joka tapauksessa valtavan erilaisia. Googletettaessa asiaa, löytyy valtava ähkyinformaatio klitorisorgasmista ja vaginaorgasmista, squirttaamisesta jne. eli en näitä lähde tässä spekuloimaan. Mutta, juuri kukaan ei puhu siitä, että joskus orgasmi voi olla myös henkinen kokemus. Niin täynnä rakkautta, että tuolla hetkellä on läsnä vain puhdas onni. Täydellinen onni, ilman ulkoisen maailman häirintää. Hiljaisuus. Ja rakkaus. Täydellisyys. Ja vielä, mitä puhtaamman rakkauden ollessa läsnä, orgasmiin voi riittää vain läsnäolo ja ihokosketus. Energioiden yhdistyminen ja kasvu niin valtaviin mittoihin koko kehossa, kaikissa hormonaalisissa energiakeskuksissa, että varsinainen akti on merkityksetön. Tarpeeton. Kaikki tapahtuu kehossa, sydämessä ja aivoissa. Rakkauden tunne on miltei pyhä ja volyymeiltaan kokonaisvaltainen ja uskomaton.
Onko meillä sisäinen tieto seksin ja rakkauden perusolemuksesta? Miksi muuten parisuhteesta loppuisi seksi, jos parit rakastavat toisiaan? Jos parit rakastavat toisiaan, he varmastikin kohtelevat toisiaan hyvin. Joten.. seksin ja hyvän tekemisen haluamisen ei luulisi katoavan minnekään. Mutta silti niin vain helposti käy. Seksiin väsytään ja mieluummin katsotaan televisiota tai harrastetaan jotain, yhteisiä juttuja tai omia. Kiinnostus loppuu.. miksi? Ehkä me vain emme osaa. Olemme ehkä unohtaneet kuinka se tulisi tehdä, tai sitten uskontomme ovat tehneet seksistä niin tabun, salatun ja syntisen maailman, että syyllisyyden tunteemme estää meitä todella nauttimasta antamisesta. Ehkä nyky-yhteiskuntamme saa meidät tarkastelemaan kumppaniamme vain fyysisten ominaisuuksien kautta, millainen peppu, millaiset rinnat, paino ja pituus.. Jos siis näemme kumppanimme seksuaalisesti viehättävänä olentona vain fyysisellä tasolla – niin kuin yhteiskuntamme meille opettaa – niin ei varmastikaan ole ihme, että jossain vaiheessa puolisoon tottuminen tapahtuu.
Mutta, entäpä jos… Mitä jos siinä meille niin tutussa ja itsestään selvässä aktissa, nimeltä seksi, onkin aivan toisenlainen tarkoitus, toisenlainen lähestymistapa? Tunteminen. Tunteminen muutakin kuin ihokosketus. Voisiko olla..? Voisiko olla, että olisi mahdollista.. Tuntea kumppani myös solutasolla. Olisiko mahdollista osata valella puolison joka ikinen solu täyteen rakkautta, ymmärtäen näiden solujen anatomian, niiden monimuotoisuuden, niiden osallisuuden niin valtaviin tehtäviin elimistössämme, niiden uusiutumisen. Tuntien kiitollisuutta jokaisesta juuri tässä läsnä olevasta solusta, ikään kuin ollen olemassa vain sinua varten. Palaen kiitollisuudesta häneltä juuri nyt saadusta hetkestä, tunteesta, hyvästä.. Tai vielä enemmän.. jopa atomitasolla, ymmärtäen hänen holografisen ja kvanttifysiikan lakien mukaisen mahdollisuuden olla tässä vaikka voikin olla missä tahansa muualla, vetovoiman lain tuomana energiana, rakkautena. Ymmärtäen sen ihmeen, jonka lopputulos on juuri tässä, juuri nyt. Tämä ihme, joka tapahtuu juuri NYT. Tuntien hänen energiansa yhdistymässä sinuun ja kohottaessa sitä ylemmäs ja ylemmäs, tehden sinusta täydellisintäkin täydellisemmän, merkityksellisintäkin merkityksellisemmän, valellen koko olemuksesi puhtaaksi, valkoiseksi rakkaudeksi.
Hmm… Miten tuo tehdään..??? Miten kaksi ihmistä voisivat avata sydämensä niin avoimiksi, että tuo olisi mitenkään mahdollista..?
Mietitäänpä sitä <3
With Love,
Hanna