Kolikon kaksi puolta

Päivitetty: helmi 12

Koronapostaus Hannan Hajatelmilla höystettynä jälleen. Näen ihmisten pelon nousevan entisestään ja tämä jo vuoden kestänyt stressi alkaa näkymään meissä kaikissa. On niin paljon asioita, jotka nyt on noussut näkyviksi. Olen puhunut tästä aikaisemminkin, siitä, että minun silmissäni suurin näkyvä asia on pelko. Pelko on väsyttänyt meitä nyt vuoden ajan. Kohtaan ihmisiä, jotka ovat hajoamaisillaan omaan elämäntilanteeseensa nyt, vaikka vuosi sitten kaikki oli vielä hyvin. Stressi ympärillämme nostaa elämän hankalat asiat esille aivan eri volyymilla, kuin silloin kun voimme hyvin. Onneksi kuitenkin on keinoja säilyttää oma tasapaino.


Suurin osa pelkää koronaa sairautena. Emme halua joutua sairaalaan. Olemme kuulleet kaikki kauhutarinat koronan riskeistä kuolla, kärsimyksistä. Kovista kivuista ja tukehtumisesta.

Käytämme maskia ja haluamme uskoa sen tehokkuuteen. Teemme kaiken mahdollisimman oikein, pesemme ja putsaamme.


Pelkäämme menettävämme läheisiämme. Pelkäämme, että rakkaamme saavat koronan ja kuolevat siihen, meidän takiamme. Vältämme kontakteja. Mieluummin jätämme vanhuksemme yksin kuin käymme tapaamassa heitä. Helppoa, näinhän meille on sanottu, että niin tulee tehdä.


Pelkäämme oman taloutemme puolesta. Pelkäämme perusturvallisuuden menettämistä. Varsinkin itsensä työllistävät pelkäävät tätä. Niin monet alat, varsinkin ravintolat, kivijalkaliikkeet ja palvelualan yrittäjät ovat ahdingossa. Konkurssiaalto tulee näkymään aivan pian.


Jotkut pelkäävät yksityisenä ihmisenä vapauden menettämistä. Rajoitteet ovat monien mielestä pikkujuttu siihen verrattuna, miten uusia lakeja säädetään ja miten suunnitellaan pakollisia säädöksiä tulevaisuuden suhteen.


Jotkut pelkäävät Suomen itsenäisyyden menettämistä. EU:n rooli elämässämme on ikäänkuin huomaamatta noussut tämän kriisinhallinnan myötä.


Jotkut pelkäävät rokotteita, eivätkä aio ottaa sitä. Rokotteisiin uskovat taas pelkäävät niitä, jotka pelkäävät rokotteita. Kolikolla on aina kaksi puolta.


Tämä lista on loputon. En jatka sitä tämän enempää, sillä jokainen sanani on suggestio, joka nostaa pelkoa entisestään. En olisi halunnut edellä mainittujakaan kirjoittaa näkyviksi. Mutta, kun peilaat tätä listaa omaan mielipiteesi, voit nähdä oman pelkosi alkulähteen. Meitä kaikkia ohjaa pelko, joka on toisaalta myös eloonjäämisemme elinehto. Emme pysy hengissä tässä maailmassa, ellemme pelkää mitään. Pelko toimii rajoitteena toiminnallamme sekä yksityishenkilöinä, että ihmiskuntana.


Suurin pelko, se pelko, mikä myös saa ihmiset reagoimaan voimakkaimmin, on kuoleman pelko.


Voit uskotella itsellesi, että et pelkää kuolemaa. Mutta, kuolemanpelko on meissä kaikissa, paitsi niissä, jotka ovat jo kokeneet sen. Kyllä, sellaisiakin ihmisiä on, jotka ovat käyneet elämän ja kuoleman rajan toisella puolella. Nämä ihmiset eivät elä kuoleman pelosta, vaan elämän halusta. Anthony Chene Productions on tehnyt kokonaisen sarjan haastatteluja näistä ihmisistä. Löydät ne Youtubesta hänen kanavaltaan. Tässä kuitenkin yksi ainakin minun mielestäni vaikuttavimmista.


Minäkin pelkään kuolemaa, varmastikin. Sillä eihän kukaan voi tietää mitä se sitten on ja miltä se tuntuu. Nämä Anthony Chene Productionin haastattelut tuovat lohtua ja rakkautta elämään, varsinkin nyt koronan vallitessa. Näitä katsoessa kehon valtaa tasapaino ja rauha. Huolet katoavat kun kuulemme viisaita sanoja elämän tarkoituksesta. Elämästä ja rakkaudesta. Olemassaolomme merkityksestä. Onnesta. Rauhasta.


Voi olla, että uskomusjärjestelmääsi ei istu kuoleman jälkeinen elämä. Siinä tapauksessa Peter Anthonyn tarina on sinulle täysin merkityksetön ja asetat minut sen postaajana johonkin kategoriaan. Voit tehdä niin, mutta toivon ajattelussasi olevan suvaitsevaisuutta huomata, että samalla asetat itsesi vastakkaiseen kategoriaan. Sanot, että minä uskon ja sinä et. Mutta sinäkin uskot. Uskot vain vastakkaiseen vaihtoehtoon. Me kaikki uskomme johonkin, ja tuo usko on aivan kaikki. Sisäinen uskomme, meidän kaikkien sisäiset uskot yhdessä, luovat maailmamme sellaiseksi, joka se tälläkin hetkellä on. Placebo-efekti on fyysinen todiste uskosta. Placebo lääkkeen saanut ihminen uskoo paranevansa sen avulla ja niin tapahtuu. Joten, minkä tahansa uskon valitset, näin tulee käymään. Sitä tarkoittaa sana "usko".

Sana "uskonto" on sitten aivan eri asia.


Mitä meidän tulisi tehdä, nyt koronan hallitsemassa maailmassa?


Pohdin tätä kysymystä paljon. Mikä on minun roolini? Niin haluaisin sen olevan lempeä, riidaton, rakkaudellinen ja myötätuntoinen lähestymistapa. Ja toivoisin kaiken menevän pois kuin taikasauvaa heiluttaen. Että ihmiset olisivat onnellisia. Tasapainoisia. Hymyileviä.


Tässä vielä toinen Anthony Chene Productionin haastattelu. John Butler. Ihana, kaunis ja viisas 82-vuotias mies. Lempeä ääni, niin kaunis tapa puhua ja lausua sanoja. En saa hänestä tarpeekseni, sillä meitä myös yhdistää jotkin kokemukset ja hän siten todistaa elämän totuutta ja todellisuutta minulle.



John Butlerin mukaan tärkein työ, mitä meidän tulisi tehdä, on meditointi. Energioiden kohottaminen, rakkauden tuominen tähän maailmaan. Rauha. Onko se minunkin tärkein työni? Joka tapauksessa, minkä tahansa pillerin hän on ottanut, sen minäkin haluan. Minä haluan rauhan. Haluan tuntea rauhaa kohdatessani rakkaitani, lapsiani, lapsenlapsiani. Mutta toisaalta, mikäli haluan antaa rauhan myös lapsilleni la lapsenlapsilleni, kauniimman tulevaisuuden, niin.. Voinko vain meditoida kotona? Antaa tämän maailman mennä sinne, minne se on menossa? Mielestäni järkyttäviltä kuulostavia ehdotuksia, mm. pakkorokotukset ja matkustusrajoitukset? Meditoinko kotona rauhaa, vai sekoitanko lusikkani tähän soppaan fyysisellä tasolla mielipiteilläni? Kolikolla on aina kaksi puolta.


En ole ollut aikaisemmin kovin kiinnostunut kritisoimaan julkisesti poliittisia kysymyksiä ja asioiden hoitoa, vaikka olisinkin ollut eri mieltä. Mutta nyt kun kaikkien ihmisten pelot ovat "rämpsähtäneet" silmilleni, olen minäkin koittanut kommentoida jotain asioita. Asioita, jotka saattaisivat lieventää pelkoa, hillitä hysteriaa ja pienentää riskiämme kulkea kohti täysin kontrolloitua yhteiskuntaa.


En halua, että minun kaikki ostokseni tiedetään. Sillä sen tiedon avulla minua tullaan ohjailemaan markkinoinnin keinoin.

En halua, että jäisin "vangiksi" Suomeen rokotteiden ottamisen varjolla. Maapallo on meidän kaikkien yhteinen.

En halua menettää sitä vapautta, joka meillä on. Suomi on hyvä paikka asua.

En halua kansamme päätäntävallan valuvan jonnekin muualle.

En halua kansamme ja tulevaisuuden lastemme maksavan ainoatakaan ylimääräistä senttiä pelkoon perustuvista päätöksistä.


Yritän lähestyä näitä haluamiani asioita siltä näkökulmalta, että puolustan. En vastusta ketään, mutta puolustan. Puolustan vapautta. Puolustan Suomea. Puolustan Maapalloa. Puolustan yksittäistä ihmistä. Mutta koska olen vain yksi ihminen, en tiedä teenkö sitä oikein ja oikealla tavalla. Eilinen päivä oli minulle rankka. Kannanottoni Facebookissa ovat aiheuttaneet ikäviä juttuja..


Jos kritisoin vähänkin hallituksemme toimia tai median uutisointia, päädyn kategoriaan, johon kuuluvat ne ihmiset, jotka ovat välinpitämättömiä. En ole välinpitämätön. En vastusta järkeviä toimia. En, päin vastoin. Mutta nyt Facebook-profiilini näyttää siltä. Kun ilmaisin mielipiteeni yksityiseen yritykseen tehtyyn edeltä ilmoittamattomaan, sekä henkilökunnan, että asiakkaiden koronatestaukseen, sain aikaan vain ikävän olon itselleni. Alkoi huutelu, sehän oli vapaaehtoista! Ja tapahtui hyvässä hengessä yrityksen kanssa! Ei, kuuntele minua. Se ei ole vapaaehtoista, jos yritykseen marssitaan sisään ennalta ilmoittamatta. Se on ratsia. Olisipa mielenkiintoista nähdä, mitä media olisi kirjoittanut, mikäli yrittäjä ei olisi suostunut tähän ratsiaan? Kun sitten itse yrittäjänä näin tämän tapahtuman oman työpaikkani tiloissa mielikuvissani ja sitten jutut lehdissä, näin sen vääryyden. Päädyin puolustamaan itseäni ja muita elinkeinonharjoittajia sanallisesti somessa. Jopa itselleni erittäin läheinen ihminen kommentoi minulle: "Eikö nyt olisi hyvä puhaltaa samaan hiileen?" En muista miten hän sen kirjoitti, mutta en nyt mene sinne katsomaan enää. Sen näkeminen satuttaa minua liian paljon. Viimeisimmät ihmiset, joiden kanssa haluan riitaa tai erimielisyyksiä, ovat minun rakkaani. Ja hänen kommentillaan sain leiman, että minä en välittäisi, ikäänkuin en puhaltaisi samaan hiileen. Hän kun olisi vain kiitollinen, mikäli hänen työpaikalleen tulisi koronaratsia.


Minun mielestäni taas Aluehallintovirastoille annettu valta tehdä itsenäisiä päätöksiä saattaa johtaa juurikin tällaisiin ylilyönteihin. Tarkoitus takana oli hyvä, mutta toteutus meni persiilleen. Ilmeisesti ko. kunnassa tartuntojen ilmeneminen oli viitannut tähän ravintola-alan yritykseen. Viranomaiset olisivat voineet yksinkertaisesti soittaa ko. yritykseen ja kertoa tilanteen. Pyytää henkilökuntaa tulemaan testeihin. Pyytää selvitystä yrityksessä tehtävistä toimenpiteistä koronan estämiseksi. Pyytää heitä kontaktoimaan asiakkaitaan, jotka ovat saattaneet altistua. Ei kukaan yrittäjä toivo negatiivista julkisuutta koronalinkona, joten yhteistyö on varmasti aina taattua! Asiakkaat vaihtuvat päivittäin yrityksissä, eivätkä kaikki ko. tapauksen kanta-asiakkaat välttämättä olleet paikalla ratsian toteutuessa. Niin tai näin, pieleen meni. Jos tällaista toimintaa nyt ei kukaan vastusta, voimme odottaa tulevaisuudessa muidenkin kuntien viranomaisten tekevän samaa. Näin kaikki tekemiset tässä maailmassa leviävät. Yksi toteuttaa ideansa ensimmäisen kerran ja sitten tulee joku muu kun tekee samoin. Vaikka meillä on korona tässä maailmassa, niin emme saa unohtaa elämän jatkumista, emmekä saa laittaa roskikseen tavoitetta, että kaikkien elämä olisi tämän stressin keskellä mahdollisimman normaalia.


Olen pyrkinyt pitämään sanani somessa kannustavina ja nimenomaan tuonut julki sellaista tietoa, joka saattaisi pienentää pelkoa. Tämä ilmaisemani mielipide oli ensimmäinen laatuaan puolustaessani omaa tilaani tässä maailmassa. Surullista.


Sillä minä välitän. Välitän jokaisesta ihmisestä, mukaan lukien itseni. Jokaisesta, jonka terveys tai toimeentulo on vaakalaudalla. Välitän myös niistä, joiden pelko on niin suurta, että he ovat valmiita ojentamaan pois vapautensa tilanteessa, jossa uhka ei ole välitön. Sillä minun maailmankuvassani me kaikki olemme yksi. Entä Suomi? Suomi on meidän maamme ja me olemme aina voineet olla ylpeitä siitä, kuinka uskallamme erottua sekä tasa-arvon, että vapauden näkökulmista muusta maailmasta. Totuus on, että meidän terveydenhuoltomme pärjää aivan hyvin tällä hetkellä. Ei ole mitään syytä yksityisten yritysten tai ihmisten ratsaamiseen. Paitsi pelko. Ja jos me annamme pelolle vallan, me syöksemme itsemme ja kaikki muutkin pelon valtakuntaan.


Media hoitaa tämän sopan sekoittamista parhaalla mahdollisella tavalla. Eilen, saatuani ikäviä fiboja Facebookissa omalla seinälläni, hieman kiihtyneenä tein pari muutakin kommentointia. Mtv3 uutisoi: "Lapin sairaanhoitotilanne on herkkä, Levin juhlijat blaa blaa.." Kävin tarkistamassa tilanteen; Oulun Sairaanhoitopiirissä on 0 ihmistä tehohoidossa. 8+8 ihmistä sairaalassa koronan vuoksi. Sarkastiset sanani pamahtivat kommenttikenttään miltei ilman apuani. Yle Turku jakoi oman uutisensa sanoin; "Miltei 31 sairastui palvelutalossa koronaan Maskussa.." Luin uutisen. Siinä kerrottiin, että kaikki 31 Maskussa koronaan sairastunutta ovat toipuneet. Testitulokset kaikilla negatiiviset. Muutamilla vielä oireita, mutta kaikki selvinneet. Tartuntaketju katkaistu. Kuolemista ei sanaakaan. Ei ole olemassakaan luotettavaa mediaa. Edes YLE ei ole luotettava. Ja totutusti YLE on medioistamme se luotettavin.


Tilastoja, tilastoja... Voimme tuoda julki tilastoja niin paljon kuin haluamme. Kuolemansyytilastoja, sairaanhoidon kapasiteettitilastoja, D-vitamiinitilastoja, tämäkin lista on loputon. Mutta jos sitten aivosi asetukset on ohjelmoitu sellaiseen malliin tälle elämälle, että et usko kaikkea ensi nielemältä, saatat eksyä etsimään lisää tietoa. Ja löydät täysin vastakkaista todistavaa tietoa samasta lähteestä. Hyvä esimerkki on THL. En halua tuputtaa omia löytöjäni tai tuttavien tekemiä tilastolöytöjä, suosittelen surffailemaan itse. Meillä on myös muita tilastoja, maailmanlaajuisia, vaikka kuinka paljon. Ja jokainen tilastoista vastauksia tai kysymyksiä etsivä löytää täysin vastakkaista todistavia tilastoja. Minä olen tullut siihen tulokseen, että ainoat tilastot, jotka ovat lähellä totuutta ovat kuolemien määrätilastot. Kenenkään kuolemaa ei voi piilottaa tai vääristää, virhemarginaaleja ei juurikaan ole, eikä kukaan voi inhimillisistä tai tilastollisista syistä jättää jotain osa-aluetta huomioimatta. Kuollut ihminen on kuollut ihminen. Näihin peilaten, edes Ruotsissa ei ole hätää. Varmasti voi olla hätä sairaanhoidon piirissä, jos resurssit on vedetty kovin alas, sillä koronapotilas on usein kauemmin osastolla, kuin influenssapotilas (näin olen ymmärtänyt). Mutta kuolemat ovat Ruotsissakin aivan normaalilla tasolla, mikäli vertaamme 10-20 vuotta taaksepäin.


Kysynkin itseltäni, pitäisikö minun pitää suuni kiinni ja vain meditoida? Tuoda valoa tähän maailmaan? Ehkä niin. Antaisin asioiden tapahtua? En tekisi maailmalleni mitään rajoja, vaan antaisin muiden - niiden jotka pelkäävät - hoitaa hommat ja herätä omasta kuplastani jonain päivänä katsomaan kuinka kävi? Tuliko rauha ja millä hinnalla? Palasimmeko siihen hyvään, mitä Suomi on meille ollut vai katosiko vapaus? Voisiko olla, että vapauden katoaminen olisi ihmiskunnalle aivan oikein? Antaa mennä vain. Annetaanko rauhan kadota? Ehkä pelkääminen ja pelon lietsominen on ihmiskunnalle aivan oikein, koska se selvästikin sallitaan. Sitä halutaan ja sillä mässäillään. Mutta, jos peräännyn mielipiteideni kera omaan kuplaani, teenkö itsellenikään oikeutta? Pystynkö edes tekemään mitään oikeutta kenellekään, sillä mikäli minä voin nähdä muiden mielipiteiden vääryyden ja vaarat, niitä varmastikin on omissanikin? Sillä loppujen lopuksi, me kaikkihan vain kuvittelemme olevamme oikeassa.


Oletko kuullut sitä teoriaa, että ihmiskuntamme saattaakin todellisuudessa olla osa jonkun toisen olennon immuunipuolustusjärjestelmää? Tai vaikka bakteerina sen jonkun olennon etusormen kynnen alla? Katsos, kaikki virukset ja bakteerit taistelevat parhaillaan sinussa, sinun elimistössäsi. Sinun suolistossasi ja verenkierrossasi käy jatkuvasti valtava taistelu elämästä ja kuolemasta. Myös sinun etusormesi kynnen alla. Etkä sinä voi tuomita yhtään bakteeria hyväksi tai huonoksi. Sillä, useimmiten sinun terveyttäsi puolustava tai ylläpitävä bakteeri on vähemmistönä hyvä, mutta saadessaan enemmistön paikan vieden kaiken vallan, se alkaakin vahingoittamaan elimistöäsi liikakasvulla. Ehkä me voimme valita kaiken tämän kaaoksen keskellä oman roolimme. Käymmekö taisteluun tuhotaksemme vastustajan? Vai onko tehtävämme tuottaa ympäristöön rakkautta ja terveyttä tuottavaa energiaa, joka antaa meille näkymätöntä voimaa hyvän puolesta? Olemmeko me ihmiset veren valkosoluja ja punasoluja, T-soluja, selkäydinnestettä? Haavoittuvaa materiaalia? Haavoittavaa materiaalia epätasapainon vallitessa? Ja puolustavaa materiaalia toteuttamassa homeostaasia? Onko John Butler tämän maailman dopamiini? Tai oksitosiini? Onko joku ihminen antioksidantti tai adrenaliini?


Meditaatio on joka tapauksessa hyvä keino palauttaa oma sisäinen rauha sellaisen päivän jälkeen, kuin minulla eilinen oli. Antaa dopamiiniannos itselle. Vahvistaa oman elimistön ja mielen vointi.


Joten, bye bye, suljen silmäni ja katson totuutta silmiin, hetken. Ja tiedostan, että kolikolla on aina kaksi puolta.


With Love,

Hanna



Yliopistonkatu 23 A 3, 3.krs 

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.