"Jos minä haluaisin lähteä retriitille.. niin millaiselle..?"
Ja siitä se suunnittelu sitten lähti. Seuraavana kysymys - "Mitä minulla on antaa?" Ja - "Mitkä asiat ovat sydäntäni lähellä?"
Minä haluaisin..
Rentoutua..
Tuntea olevani vapaa..
Tuntea olevani jonkun hoidossa, jonkun huolehdittavana..
Saada hyvää ruokaa..
Ja ehkä vähän viiniäkin..
Saada levätä..
Saada unohtaa kaikki arjen hässäkät..
Kokea jotain uutta, jotain mitä en ole ennen tehnyt..
Haluaisin nauraa..
Tanssia..
Haluaisin oppia.. ihmisyydestä..
Haluaisin yllättyä..
Haluaisin tavata muita ihmisiä, tutustua..
Olla vain, poissa kaikesta siitä, mikä on minulle jokapäiväistä..
Ehkä saada vastauksia omiin juttuihini, omin sisäisiin kiemuroihin..
Ja ennen kaikkea, saada tietää miten voin ohjata mieleni seikkailuja meditaation avulla. Parantaa olotilaani löytämällä hyvää unta, antamalla kehoni työskennellä puolestani. Elää elämää, jota voisi kutsua antoisaksi ja helpommaksi, kuin tämä elämä minulla tässä on. Oppia olemaan minä itse, minuna. Rohkeana ja vapaana olemaan minä. Tämä on se osa-alue, josta minä tiedän aika paljon. Syvien meditatiivisten tilojen hyödyistä ja niiden käytöstä. Mielen voimasta näen todisteita ympärilläni päivittäin ja asiakkaani ovat järjestään saaneet apua ongelmiinsa, oli kysymys sitten sydänsuru tai mikä vain kliininenkin oire. Ja olenhan itse kävelevä esimerkki kehon paranemisesta ikäänkuin itsestään. Tämä on sydämeni asia.
Ja siitä se sitten jatkui ja jatkui.. Suunnitelma alkoi selkiytyä. En hötkyillyt asiaa, vaan ajattelin, että kaikki järjestyy kyllä, sitten kun aika on oikea. Ja sitten.. Yhteistyökumppanit ikäänkuin ilmaantuivat luokseni. Ensin löytyi kaunis Kelopellervo.. Sitten ilmestyi Jaana kokiksi, aivan superrrr foodlover.. Ne ikäänkuin tulivat luokseni.. Ja sitten päivämäärät, ihan parhaat osuivat.. Keskikesän yötön yö.. Lapissa.. Kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Ja ohjelma valmistui.
Retriitti, jolla varmasti viihtyvät sekä miehet, että naiset. Sinkut ja pariskunnat.
Elämästä uteliaat ihmiset!
Sain sisällettyä ohjelmaan kaiken, mitä itse retriitiltä haluaisin. En halunnut vakavaa hartautta, vaikka elämänhallinta meditaation avulla olisikin pääaiheena, vaan lepoa, rentoutumista ja antautumista elämälle. Nautintoa ja toisista ihmisistä välittämistä. Ehdottomasti hyvää mieltä, ilostumista. Yllätyksiä! Ja sopivasti myös vapaata aikaa. Ja sain tuon kaiken koottua neljän päivän sisään.. Jotkin yllätyksistäni haluaisin julkaista, sillä ne saattaisivat tuoda lisäkiinnostusta. Mutta sittenhän ne eivät enää olisi yllätyksiä, eihän..?
Ja nyt alkaa markkinointi.. Siihenkin saan ammattilaisen apua. Upeaa! Vähän itseä jännittää tämä aikataulu, että onkohan markkinointi nyt vähän myöhässä? Mutta ehkä ei, nuo päivämäärät eivät kuulu Suomen kesästä halutuimpaan ajanjohtaan, eli onnistuminen on hyvinkin todennäköistä. Ja tilaan mahtuukin vain 6-8 osallistujaa, joten.. Nyt vain odottelen. Että onko jollain muulla samanlaisia toiveita tai odotuksia retriitistä, kuin minulla? Minä olen vain täällä päässä, tarjoajana - ja muut ovat toisella puolella ostajana. Mutta olemme menossa samaan tapahtumaan, samaan ihanuuteen, samaan vapauteen. Elämme samaa elämää, samaa kuvaa.
Ja kun tämä on nähty ja onnistuttu, teen sen uudelleen. Toteutan sen uudelleen ehkä jossain muualla. Tai tässä samassa paikassa. Tai molemmissa. Sillä juuri tämä on sydäntäni lähellä. Elämä. Elämä kaikkine kiemuroineen ja tunteineen.
Täältä tullaan, Elämä!
With Love,
Hanna