Bull Shit.

Sinun on turhaa tuijottaa omaan napaasi. Sillä sinä et ole millään tavoin erityinen, et millään tavoin erilainen kuin kukaan muu. Et ole kokenut mitään, mitä joku muu ei olisi kokenut. Sinun kokemuksesi eivät oikeuta sinua minkäänlaiseen erityiskohteluun, sillä ne ovat vain kokemuksia. Voit olla hamaan tappiin asti omasta mielestäsi erityinen ja mitä tahansa, mutta totuus on, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat kokeneet aivan samoja asioita kuin sinä. Paljon pahempiakin. Myös ne, joita et näe ja joita et tunne. Meitä on täällä 7 miljardia. Joten on Bull Shittia se, että sinä olisit jotenkin erityinen. Kyllä, olet yksilö, mutta et ole erityinen. Olemme samanlaisia kaikki.


Kuulostavatko sanani pahalta? Tässä mindfullness-maailmassa, mistä haemme lohtua kaikenlaisista meemeistä "Rakasta itseäsi, arvosta itseäsi." tai "Sinä olet itsellesi tärkein." ja "Löydä itsesi. Löydä syvin olemuksesi." Bull Shit. Sinä et ole millään tavoin special, tai millään tavoin muita parempi. Ja kukaan muukaan ei ole sinua parempi. That´s it. Sinä vain olet. Niinkuin minäkin. Ja kaikki muutkin ihmiset. Mitä enemmän etsit syvintä itseäsi, sen enemmän tuijotat omaan napaasi, sukellat tiiviimmin syvälle haavoihisi ja "morjens", sanon minä. Voit viettää loppuelämäsi piehtaroiden sinua väärin kohdelleiden ihmisten aiheuttamissa traumoissa ja haavoittuneisuudessa, mutta.. Se on sitten sinun päänsärkysi.


Sillä, mitä jos elämä on yksinkertaisempaa kuin luulemme? Mitä jos.. olitkin syntyessäsi tyhjä tapetti? Et ollut mitään muuta, kuin olemus. Olit avoin kaikelle, mitä vastaan tulee? Ehkä olit kirja täynnä tyhjiä sivuja. Ja ensimmäiset sanat kirjassasi olivat syntymäsi? Tai ehkä jopa raskauden ajan äitisi kokemukset? Ehkä äitisi tunteet ja asenteet siirtyivät sinuun jo kohdussa? Ehkä saatat etsiä syyllistä omille peloillesi jo kohdunaikaisesta elämästäsi? "Äiti pelkäsi isäänsä kun se löi hänen äitiään ja siksi minä olen tällanen." Bull Shit. Voit tehdä tuota spekulointia hamaan hautaasi asti, etkä ehdi elämäsi aikana selvittämään traumoillesi syyllistä tai alkuperää. Ihmislaji - eli sinun sukusi - on ollut olemassa 2 miljoona vuotta. Siitä sitten vaan.


Sinä synnyit tänne tyhjänä. Mitä syntyvä olento voi kokea? Tällä olennolla on silmät, korvat, suu, nenä ja iho. Sitä sinä aloit kokemaan, sillä muuta et voi kokea. Et pysty kokemaan MITÄÄN näiden aistien ulkopuolella olevia asioita. Joten, elämäsi ihmiset, äitisi, isäsi, sisaruksesi, perheesi ja ympäristösi alkoivat täyttämään sinua kokemuksilla. Näiden aistimusten sisällä. Olet ikäänkuin tämän elämän, saamiesi kokemusten ja tämän kehon vanki. Et tiedä muusta, et edes siitä olotilasta, kun et vielä tiennyt mitään. Et enää muista sitä olotilaa, kun vain "olit".


Ja sitten elämä alkoi tapahtumaan sinulle. Elämäkin vain on. Enpä tiedä viisaampaa slogania kuin taannoisen DNA:n mainoksen "Elämä on." Elämä ei ole aina kivaa, mutta sinä haluaisit, että näin olisi. Ja kun se sitten ei olekaan, niin sinä haavoitut, loppuiäksesi. Elämä kohteli kaltoin. Joku toinen ihminen kohteli sinua kaltoin. Bull Shit. Sinä vain elit tätä elämää, ja sinulle tapahtui hetki, josta et pitänyt. Joskus tuo hetki oli lyhyt, joskus taas pidempi, ja jouduit kärsimään pidempään. Ja jos sitten elämäsi on aina hyvää, ja päivästä toiseen sinulle tapahtuu vain hyviä asioita, asioita, joita olet aina halunnut.. Kyllästyt väistämättä. Et jaksa kuunnella samaa biisiä uudelleen ja uudelleen forever, vaikka se olisi lempibiisisi. Et jaksa syödä samaa suklaata forever, vaan tarvitset vaihtelua. Elämässä käy samoin. Kun olet kyllästynyt rutinoitumiseen asti saavuttamaasi hyvään, se alkaa menettää merkitystään. Ja alat haluamaan jotain muuta tyydytystä antavaa. Jos sitten saavutat uutta hyvää aina vain lisää ja lisää, huomaat, että SEKÄÄN ei tyydytä kaipuutasi. Ei hätää, elämä järjestää sinulle draamaa kyllä, ja jos ei järjestä, niin sinä teet sen ihan itse. Sillä et voi elää täydesti ilman sekä rakkautta, että rimakauhua. Näin se menee. Ja se on tätä elämää. Voisiko tämä kaikki olla niin yksinkertaista?


Elämä koostuu hetkistä. On hyvä hetkiä, rakkaudellisia hetkiä. On ilon hetkiä. On surun hetkiä, on vitutuksen hetkiä. Mutta se, mikä sinä olet - se, joka kokee näitä hetkiä - ei muutu. Se vain on. Paitsi, jos annat sen tapahtua. Jos oikein mietit, niin tunne itsestäsi on aina sama. Se on aina ollut SAMA. Joskus pelkäät ja joskus olet rohkea. Joskus rakastat ja taas vihaat. Mutta se on kuitenkin se sama tyyppi, joka on välillä noita kaikkia tunteita - kokiessaan hetkiä. Aivan sama, oletko tai olitko nuori tai vanha, se sama "tyyppi" kokee tätä elämää. Joten miksi antaisit jonkin tunteen tai hetken määritellä itsesi? Sinun olemuksesi, joka vain "on" - kokee kaikkia noita asioita ja tunteita. Kaikki muu höpötys on Bull Shittia.


Sinun tunteesi ovat ehkä ainoa asia, joka on tässä elämässä totta. Joten elä ja koe niitä. Se on tämän rakkaudellisen elämän tarkoitus. Mutta älä jää rypemään niihin. Miksi eläisit surullisena vuosia ja vuosia jonkin kurjalta tuntuneen hetken vuoksi? Sillä elämä on vähän kuin työntäisi kätensä seinässä olevaan reikään, tietämättä mitä siellä toisella puolella on. Kuinka jännittävää..!? Tiedät varmastikin, kuka sanoi "Life is like a chocolate box, you never know what you´ll get." Ja kuinka hassua on vielä tämä flow, jossa jokainen negatiivinen tapahtuma tuo elämääsi myös jotain hyvää? Aina. Joten, tunne jokaista tunnetta niin syvästi kuin pystyt, ja anna niiden sitten mennä. Mikäli et pysty sitä tekemään itse, hae apua. Ystävät ovat sitä varten, että voit selvitä suruistasi ja murheistasi. Voit hakeutua psykoterapiaan, mikäli ystävien apu ei riitä. Valitettavasti varsinkin monet psykoterapian hoitomuodot keskittyvät juurikin sinun ongelmaasi, ja näin antavat sinulle mahdollisuuden takertua siihen entistä lujemmin. Hypnoosin avulla voit koittaa ylittää ongelmasi alitajuntasi kautta, tai voit hakeutua mihin vain, mikä tuntuu sinusta parhaimmalta. Voit myös hakeutua jonkun henkisen gurun oppilaaksi ja ihmetellä siellä tätä kaupallista Mindfullness-spektaakkelia. Sieltä löytyy totuutta ja helmiä kyllä ehdottomasti, mutta tarvitset hyvää Bull Shit-arviointikykyä, tai saatat löytää itsesi keskeltä yksisarvisten ratsastusleiriä. Tai voit myös olla tekemättä mitään. Joten.. Mitä sinä haluat? Haluatko elää täydesti - kaikki hyvät ja huonot kokien? Tuntien kaiken mahdollisen? Vai mitä sinä haluat? Mitä haluat vanhana mummona tai papparaisena muistella?


Muuta perspektiiviä. Näe totuus tässä elämän elokuvassa. Näe tämä näytelmä. Näe jokainen osanen tätä uskomatonta kokonaisuutta. Tässä näytelmässä ei ole päänäyttelijää. Tämä näytelmä on interaktiivinen hetki, joka tapahtuu nyt. Tässä näytelmässä on rakkaita ja rosvoja, onnekkaita ja onnettomia. Sinä olet osallistuva yksilö yleisön joukossa. Jos valitset heittäytyä mukaan uhrina keräten itseesi kaiken kertyvän taakan, muutut tiedostamattomaksi osaksi tätä näytelmää. Silloin se on sinun roolisi. Mutta jos muutat perspektiiviäsi ja näetkin itsesi näyttelemässä yhtenä näyttelijänä, elämäsi muuttuu keveämmäksi. Murheiltasi putoaa pohja. Toki olet joskus murheellinen, mutta tiedät, että se ei ole ikuista. Nautit onnen hetkistä enemmän, täydemmin. Ymmärrät ottaa elämästä kaiken ilon irti silloin kun se on mahdollista. Hetket saavat huomionsa. Sillä, kun sitten olet vanha mummeli, niin mitä muistelet?


Muistelet hetkiä. Hetkiä, jotka ilmaantuivat todellisuudeksi "nyt-hetkellä". Ja joka hetki, kun muistelet aikaisempia hetkiä, on taas "nyt". Elämä tapahtuu NYT.


Nimimerkillä,

Been there, done that.


With Love,

Hanna



21 katselukertaa

Yliopistonkatu 23 A 3, 3.krs 

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.