Auttaminen ja hintalappu

Sosiaalinen media saa minut kirjoittamaan jälleen!


Kysymys on minua aina askarruttaneesta aiheesta:

Auttaminen ja hyvän tekeminen. Ja raha.


Keskustelu alkoi Naisyrittäjien ryhmässä aiheesta, että "Saako auttamistyössä olla hintalappu?" Mutta sitten joku veti "mies-nais näkökulma-kortin" ja joku vielä "itsen huono arvostus-kortin". Nyt puhutaan niin laajoista kokonaisuuksista, että päätin kirjoittaa koko artikkelin aiheesta. Veikkaan tosin, että tämän artikkelin myötä pystyn vain hipaisemaan tätä aihetta.


Aina sanotaan, että me naiset olemme huonompia laskuttamaan kohtuullista korvausta tarjoamistamme palveluista. Me olemme pienipalkkaisia ja hyväksymme sen. Miehet taas eivät ole, sillä miehillä on munat. Miehet osaavat laskuttaa ja tekevät sen innolla, ilman tunnontuskia. Me naiset kuulemma häpeilemme lopullisen laskun laittamista, mikäli se näyttää suurelta. Ja jotkut väittävät meidän myös kokevan, että emme ansaitsisi hyvää palkkiota tekemästämme työstä. Lähestyn tätä aihetta nyt kahdesta suunnasta (tutkiskellen itseäni) ja nämä suunnat ovat "alitajunta-geeniperimä" ja "rakkaus-tunne-energia".


Alitajunta ja geeniperimä


Alitajuntaa voi tarkastella monelta eri tasolta, ja kaikki nämä hetken kuluttua mainitsemani tasot ovat totta. Voi olla, että et ole ajatellut alitajuntasi toiminnan olevan niin kauas menevää, kuin pian kuulet. Mutta niinkuin usein - todellisuus on tarua ihmeellisempää.


Alitajunnan näkyvimpiä toiminnan muotoja ovat jokapäiväiset askareesi. Esimerkiksi se, että kävelet. Opit lapsena kävelemään, ja kävelemisen taitosi siirtyi suoraan alitajuntaasi. Sinun tarvitsee vain ajatella siirtyväsi paikasta a paikkaan b - ja hyvin pian olet vaihtanut paikkaa sen enempää asiaa miettimättä. Kävelit hakemaan kupin kahvia. Mikäli sinun pitäisi samaan aikaan selittää, miten sen teit, yhden askeleen ottamiseen olisi mennyt ikuisuus. Sinä vain teit sen. Tietoisuutesi sai sinut opettelemaan tuon taidon noin vuoden iässä ja alitajuntasi otti tämän taidon haltuunsa niin täydellisesti, että sinun ei tarvitse yrittää muistaa mitä lihaksia käytät kun nostat jalkaasi ja lähdet liikkeelle. Missä painopisteesi tulee olla, millä kovuudella jalkaasi nostat, kuinka korkealle, kuinka nopeasti. Mitä toimintoja lihaksistossasi ja soluissasi täytyy tapahtua, että saat jalkasi nousemaan. Mitä kaikkea tulee nilkkasi tehdä, mitä varpaittesi, polvesi, lonkkasi ja pääsi tulee tehdä, yhteistyössä koko kehosi kanssa, jotta et kaadu nokallesi. Tämän kaiken tekee ihmeellisistä ihmeellisin alitajuntasi.


Koska olet oppinut lapsena käyttämään kehoasi, olet oppinut myös ajamaan autoa. Olet oppinut käyttämään päätäsi ohjaamaan käsiäsi ja jalkojasi yhteistyössä silmiesi ja korviesi kanssa. Tämä taas on mahdollistanut sinun auton rattiin tarttumisesi. Käytät kehosi ulkopuolista välinettä. Polkupyörä tai auto, ja opittuasi sen tuokin taito on kulkeutunut alitajuntaasi. Autolla ajaminen on muuttunut sinussa suurelta osin automaattiseksi, alitajunnasta kumpuavaksi taidoksi.


Alitajuntasi saattaa myös huomata asioita, joita sinä et itse tietoisesti huomaa. Kysymys voi olla esimerkiksi lämpötilasta. Kehosi tuntiessa kylmän ilman, saatat täysin asiaa tiedostamatta lisätä vaatteita tai asettaa huivisi kaulaasi tiukemmin. Alitajuntasi saattaa myös huomata putoavan esineen, jonka nappaat ilmasta kädelläsi turvaan. Alitajuntasi saattaa myös huomioida vastaantulijan, jota tietoinen mielesi ei nähnyt. Alitajuntasi kulkee kanssasi aivan koko ajan, rekisteröiden kaikkea ympäristöstäsi, mitä sinun tietoinen mielesi ei pysty.


Alitajuntasi saattaa myös valita puolisosi. Sinä itse luulet valinneesi hänet, mutta alitajuntasi on antanut sinulle jokaisen ajatuksen, jonka olet ajatellut. Alitajuntasi on nimittäin kerännyt informaatiota elämästä syntymästäsi lähtien, eikä sinulla ole sanansijaa yhtään mihinkään. Sillä sinä et pysty ajattelemaan ilman alitajuntaasi. Mikäli sinulla ei olisi alitajuntaasi, niin ajatuksesi olisivat jonkun muun ajatuksia. Alitajuntasi on kerännyt kokemuksia, havaintoja, tapahtumia, ilmeitä, reaktioita, iloja ja suruja loputtoman suureen tietoisuuteensa syntymästäsi asti. Joten, sinun ajatuksesi ovat alitajuntasi tuotoksia. Sinun ajatuksesi ja tunteesi nojaavat alitajuntasi muodostamaan maailmankuvaan. Voit toki olla samaa mieltä jonkun muun kanssa, mutta et voi koskaan olla täysin sama kuin joku muu.


Sinulla on sinun vanhempiesi geenit. Monesti ajattelemme, että tuo geeniperimä rakentaa ulkonäkömme. Voimme nähdä, kuinka silmät ovat äidiltä ja suu isältä, tai päinvastoin. Geeniperimä on kuitenkin paljon muutakin kuin tuo kehollinen ulkonäkö. Näemme yhdennäköisyyttä myös luonteenpiirteissä.


Ensinnäkin, isäsi ja äitisi olivat saaneet geeninsä isovanhemmiltasi. isovanhemmat taas heidän vanhemmiltaan ja niin edelleen. Joten, geenit, jotka sait vanhemmiltasi, ovat monen sukupolven geenien sekametelisoppa. Geenit eivät jakaudu tarkalleen 50-50, joten, voimme vain arvailla. Meille voi periytyä tai jäädä periytymättä monia, monia asioita, kuten luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja jopa riskejä sairastua. Osa näistä geeneistä voi muuttua elämäsi aikana. Jokin tapahtuma saattaa nimittäin aktivoida tai passivoida kehosi sisältämiä geenejä. Mikäli aihe kiinnostaa, niin epigenetiikka on tätä aihealuetta tutkiva tiede. Me voimme siis itse vaikuttaa omilla ajatuksillamme omien geeniemme toimintaan.


No, minun äitini syntyi 1940-luvulla. Hänen äitinsä vuosisadan alkupuolella. Hänen äitinsä varmastikin 1800-luvun loppupuolella. Niin.. kysyisinkin.. Olenko minä rakentunut myös heidän geeneistään? En tiedä keitä tai millaisia nuo ihmiset olivat, mutta minä olen he, geneettisesti. Olen myös geneettisesti äitini isovanhempien lisäksi isäni esivanhemmat. Epigenetiikan mukaan tunteet ja asenteet periytyvät geeneissä. Ei tarvita äitiä "opettamaan" minulle minkälainen sisin minulla on, sillä se joka tapauksessa on sellainen, kuin geeniperimäni sen minulle on antanut. Minun äitini alitajunta ja tietoinen maailma yhdessä, ovat tukeneet ja kasvattaneet minut minuksi, luomaan omat uskomukseni. Faktaa on, että aikaisempien sukupolvien asenteet ovat minussa ja muuttuvat jatkuvasti. Mutta muutokset eivät tapahdu yhtäkkiä juurikin siksi, koska aikaisemmat asenteet ja uskomukset ovat voimassaolevina esteinä muutokselle.


Otetaan esimerkiksi naisen asema. Naiset ovat olleet kovin huonossa asemassa yhteiskunnallisesti. Meilläkin on ollut se malli, että mies elättää ja nainen on kotona. Naisen piti tuolloin totella ja miellyttää, hoitaa koti, sillä mies toi rahan perheeseen. Miehet pääsivät opiskelemaan, naiset eivät. Miehet olivat tilallisia ja vahvoja, ja siten heillä oli enemmän käyttöä perheessä. Pojat takasivat suvun jatkumisen ja vanhuuden turvan vanhemmille. Joten.. naiset tuon kaltaisessa ympäristössä? Kun sinulle on pienestä asti opetettu, että "et ole mitään, koska olet nainen"? Emme voi tietää, miten esivanhempamme suhtautuivat tuohon ajatukseen. Ehkä he olivat rohkeita ja vastustivat? Tai.. ehkä he hyväksyivät? Minun isoisäni sisko, Rauha nimeltään, otti itseltään hengen, koska ei pystynyt hyväksymään sitä, että vanhemmat eivät kouluttaneet häntä, mutta veljiään kyllä. Puhuiko kukaan minulle Rauhasta? Ei puhunut. Kun pappani sisaruksista puhuttiin, aina kuulin vain veljistä. Yhden heistä tunsinkin. Mutta siskoista en koskaan kuullut mitään, ellen kysynyt. Maailma kuitenkin parani. Ehkä Rauhan teko aloitti jotain meidän suvussamme. Tytöt pääsivät pappani perheessä tasaväkisille sijoille poikien kanssa. Ja seuraavassa sukupolvessa vielä enemmän ja vielä enemmän. Mutta - epigenetiikkaan tutustuttuani, minun tulee ymmärtää, että osa menneisyyden tunteista ja asenteista on ehkä vielä minussakin. Joten, tunnustan.

On hyvin paljon mahdollista, että minussa on pieniä osasia, jotka kuvittelevat, että en ansaitsisi jotain. Olen tosin niitä tietoisesti itsestäni poistanut - heti sellaisia huomattuani - joten en usko, että nämä vaikuttavat somessa käymääni keskusteluun. Ja vielä, onhan minussa isoäitini geenit. Isoäitini, joka kertoi minulle Rauhasta. Hän katsoi ikkunasta ulos Rauhasta puhuessaan, tyynenä ja vakavan vaitonaisena. Hänellä oli kolme tytärtä itsellään. Ja hänen miehensä oli ollut Rauhan veli.


Rakkaus ja energia


Nyt vähän vaikeampaan aiheeseen, ja itseasiassa minun mielestäni asian ytimeen.


Minä sanoin somessa, että auttamisella ei tulisi olla hintalappua. Sillä, onko se vilpitöntä auttamista, mikäli tarjoaja haluaa itselleen jotain vastineeksi? Ei ole, minun mielestäni.

Hyvä esimerkki: Minulle ehdotti yksi ihminen: "Voisin auttaa sinua some-asioiden kanssa, olen opiskellut niitä." Ja hetken kuluttua selvisi, että tällä auttamisella olikin hinta. Eihän se olisi ollut auttamista, se oli palvelun myymistä. Silloin, kun minä autan, niin minä autan. Eikä se maksa mitään.


Kun rakastat jotakuta, ja annat rakkaallesi aikaasi, tekoja ja asioita, niin odotatko jotain vastineeksi? Kun annat jollekin jotain, niin odotatko jotain takaisin? Eräs menneisyyteni (luojan kiitos siitä) ystävä sanoi kerran: "En anna asiakkailleni koskaan mitään, ellen tiedä varmaksi saavani takaisin jotain." Hmm.. Minä olen toiminut toisin. Olen antanut silloin, kun olen halunnut antaa. Olen myös antanut aina takaisin, jos olen saanut jotain.

Onko se antamista vai haluamista, jos antaa vain saadaksesi jotain takaisin?


Tottakai me haluamme esim. parisuhteessa sujuvan arjen, ja sellaisen haluaminen on aivan hyvä asia. Sillä, kuka haluaa aina olla se antava osapuoli? Eikä koskaan saa mitään takaisin? Kyllä, elämä on symbioosi, mutta sillä hetkellä, kun teolle muodostuu takaisin saamisen motiivi, tuo motiivi nielaisee hyvänkin teon merkityksellään. Sama koskee hyväntekeväisyyttä. Luonnollinen hyvän tekeminen on jokseenkin katoava luonnonvara. Sillä niin monet mainostavat omia hyviä tekojaan, tuottaen itselleen joko sädekehää ja sitä kautta parempaa oloa tai rakentavat itselleen kaunista imagoa, jolla taas myydä jotain.


Vain vilpitön auttaminen on kaunista. Minusta.


Mitä jos auttamisluontoinen työ on ammatti? Kyllähän siitä tulee korvaus saada, tottakai? Kyllä, ehdottomasti. Ja koska elämme rahan maailmassa, tuo korvaus on rahallinen. Ja sen täytyykin olla. Silti.. Minä en pidä siitä ajatuksesta, että kun teen hypnoterapeutin työtä - joka on auttamista - että sillä on hintalappu. Sillä, silloin kaikilla avun tarvitsijoilla ei ole siihen varaa. En minä opiskellut vain hyvätuloisten auttajaksi! Minä opiskelin ihan kaikkien auttajaksi (itsenikin). Tämä rahan voimalla toimivan yhteiskuntamme itsestäänselvyytenä oleva rahan tarve ja siten palvelulle aina asetettava myyntihinta asettaa autettaville rajat. Avun tarvitsijat ovat siten eriarvoisessa asemassa. Minulla ei ole mitään vaikeuksia hinnoitella kursseja tai nauhoitteita. Mutta silloin, kun edessäni istuu joku arjen väsyttämä elämänsankari (minulle kaikki elämää elävät ovat sankareita!), joka tarvitsee auttavan käden päästäkseen tilanteestaan, tai hänellä on jokin sairaus, johon apu on tarpeen, minä en pidä laskun laittamisesta. Koska silloin tunnen itseni toisen ahdingolla ansaitsevaksi. Kuinka monta kertaa olen antanut auttavan käden aivan ilmaiseksi? Monta. Mutta minulla onkin tuo kauneusalan työni, josta saan toimeentuloni.


Sitten haluan mennä energiaan ja kuinka energia vaikuttaa ympäristöömme. Jotkut sanovat, että korkea hintalappu palvelun päällä antaa viitteitä palvelun korkeasta laadusta. Tämän allekirjoitan, useimmiten. Mutta, kun puhumme auttamisesta, niin hintalappu ei ole minusta se oikea tehokkuuden mittari.


Kun rakastamme jotakuta, me tunnemme tietysti sitä tunnetta, jota kutsumme rakkaudeksi. Mutta me tunnemme myös paljon muutakin. Mm. kiintymystä, myötätuntoa, kiitollisuutta ja ihastusta. Tämä lista on loputon, mikäli vain otat kynän käteen ja ajattelet. Rakkaudella on kuitenkin myös se kääntöpuoli. Rakkaus voi saada sinut tuntemaan myös vastakkaisia tunteita, kuten vihaa, kiukkua, epätoivoa tai epäilystä. Rakkaus voi saada sinut haluamaan omistaa jotain, ja tuo halu saattaa herättää mustasukkaisuuden tunteita ja mitä kaikkea. Rakkaus voi antaa sinulle ihanimman elämän koskaan, tai rakkaus voi viedä sinulta uskon. Jos katsot oikein tarkkaan, niin rakkaus on kaikkea. Rakkaus on molemmat, hyvä ja paha, ilo ja suru. Kaikki suru johtuu rakkaudesta. Kaikki ikävä johtuu rakkaudesta.


Rakkaus on energiaa, sillä voit tuntea sen. Rakkaudella on fyysinen vaikutus ympäristöönsä. Tätä on tutkinut Masaru Emoto. Hän on todentanut, että tunteilla voimme vaikuttaa ympäristömme veteen. Mikäli aihe kiinnostaa, vilkaise tämä lyhyt Youtube-video:




Okei, vesi. Mutta muista, sinäkin olet vettä. Noin 70% sinusta on vettä, ja aivoistasi jopa 90%. Kaikki ympäristössäsi sisältää vettä. Ja tässä Masaru Emoton seuraava koe, jonka ovat toteuttaneet tuhannet ihmiset, onnistuen.




Laitoin nämä videot tähän, koska halusin näyttää, että tunteet, sanat, äänet, ihan kaikki tapahtumat, kaikki ovat energiaa. Joko hyvää, tai huonoa, ja ne vaikuttavat ympäristöösi - ja sinuun itseesi. Nyt kun olen kertonut sinulle tämän, niin haluan siirtyä Ayerveda-aiheeseen.


Ayerveda-lääkärit Intiassa ovat ihmisiä, joiden elämäntehtävä on ymmärtää ihmisyyttä, sairauksia, niiden syitä, luontoa ja elämän sybioosia, ja näillä tiedoilla auttaa ja parantaa. Ayerveda on minulle itselleni alana aivan vieras, sillä en ole siihen täällä Suomessa tutustunut. Minä olen siis saanut tietoni vain netistä. Mutta minulla on sisäinen tunne, että vaikkakin täällä länsimaissa toimivilla ayervedaa harjoittavilla ammattilaisilla voi olla valtava määrä tietoa ja osaamista, heidän palveluidensa päällä on kuitenkin se hintalappu. Se hintalappu, joka vie koko ajatuksen. Alkuperäinen ayerveda Intiassa on vilpitöntä auttamista.


Tämä on pitkä video, 1h,45 min. Mikäli jaksat katsoa koko setin, niin tiedät mitä tarkoitan. Todella kaunis kuvaus ayervedasta ja ihmisyydestä, jonka katsomisen jälkeen et voi kuin ihmetellä. Saattaa aiheuttaa hyvän mielen lisäksi myös liikuttumista, eli nessut vierelle!




Niin, tässä minun näkemyksiäni. Kun yhdistän kaikki nämä videot, saan kaavaksi 1 + 1 + 1 = 3.

Minä uskon vilpittömään auttamiseen ilman egoa ja oman edun tavoittelua. Näin rakkaudella, toisesta ihmisestä välittämisellä ja myötätunnolla saadaan ihmeitä aikaan. Ja haluaisin uskoa, että niinkuin Intiassakin, ne, joilla on mistä antaa, antaisivat takaisin, jotta systeemi voisi toimia. Länsimaisessa lääkepillerissä ei löydy tällaista välittämisen voimaa, mitä ayerveda-lääkkeet sisältävät. Silti minäkin otan Buranan kun päähän sattuu.


En pysty ymmärtämään, että miksi kaikki terveyttä kohden toimivat tahot eivät voisi toimia yhdessä.


Rakkaudella ja ilman.

Rahasta ja ilman.


With Love,

Hanna





Yliopistonkatu 23 A 3, 3.krs 

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.