Alitajunta ja sen merkitys

Päivitetty: 27o maalis 2019

 


Olen aina ennen ajatellut, että alitajunta on ihmisen sisällä, jossain syvyyksissä. Mutta nyt hypnoosin opiskeluni ja harjoitteita tehtyäni ajatukseni ovat muuttuneet ja ajattelenkin jotenkin näin:

Ihminen on hänen alitajuntansa.

Ihmisen ajatuksia aiheuttaa ja kontrolloi hänen alitajuntansa.

Ihmisen alitajunta on yhtäkuin KAIKKI mitä hänelle on koskaan tapahtunut.

Ihmisen alitajunnassa on muistissa KAIKKI tunteet mitä hän on koskaan tuntenut.

Ihmisen alitajunnassa on muistissa KAIKKI kuullut sanat.

Ihmisen alitajunnassa on muistissa KAIKKI ajatellut ajatukset.


Kun keskustelen ihmisen kanssa, keskustelen koko ajan hänen alitajuntansa kanssa. Ihmisen tietoinen mieli on lopputulos - KAIKEN hänelle tapahtuneen, KAIKKIEN hänen tuntemansa tunteiden, kuulemiensa sanojen ja ajateltujen ajatusten LOPPUTULOS.


Sillä, minä en voi ajatella tai puhua mitenkään muulla tavalla, kuin omien menneiden kokemuksieni, omien koettujen tunteideni ja omien ja muiden sanomien sanojen lopputuotteena, tässä hetkessä. Aivokapasiteettini ei pysty tietoisesti muistamaan kaikkea minulle tapahtuneita asioita, tunteita, joita tunsin tai sanoja, joita olen kuullut, joten ne ovat varastoituneena alitajuntaani. Ja niiden perusteella olen muodostanut ympärilleni maailman, minut. Ja niiden perusteella elän elämääni.


Aloittaessani NLP:n opiskelun, muistan väittäneeni kouluttajalleni, ihanalle Interaktivan Marjukalle, että "Ei, ei, minulla ei ole uskomuksia.." Marjukka vastasi hymyillen, että, "Sekin on uskomus, että minulla ei ole uskomuksia." Ja kuinka oikeassa hän olikaan. Tuolloin en vain vielä nähnyt tätä uskomusten viidakkoa, koska uskomusjärjestelmät (varsinkaan omat) eivät ole nähtävissä kovinkaan helposti. Uskomukset eivät ole yksittäisiä ajatuksia. Ne ovat asenteita. Joka kerran kun avaan suuni, kuulen uskomuksen tulevan sanoina ulos. Oli aika, melko pitkäkin aikakausi, kun tutustuin uskomusjärjestelmääni kuittailemalla itselleni jokaisen huomaamani uskomuksen. Voin kertoa, että kuittailin itselleni kymmeniä kertoja joka päivä.. Mutta, me tarvitsemme uskomuksia, sillä miten muuten pystyisimme kommunikoimaan tai elämään tätä elämää jos meillä ei olisi ollenkaan mitään uskomusjärjestelmää?


Viime aikoina olen kuulostellut, että kuinka voisin tunnistaa itsessäni uskomusjärjestelmäni muodostamia tunteita. Ne ovatkin vähän haasteellisempi asia, vaikeampi saada kiinni. Sillä.. Saatan ajatella tietoisessa mielessäni positiivisesti itsestäni - omasta mielestäni. Mutta sitten, joku juttu saa minut vain tekemään valintoja, jotka eivät tue tätä positiivista ajatusta, jonka luulen olevan se, kuinka oikeasti ajattelen ja tunnen. Sanotaan vaikka esimerkkinä, että sanon itselleni ja muille itsestäni, "On ihanaa kun saan nykyään nauttia kotona olemisesta stressaamatta siivouksista sun muista vähemmän tärkeistä asioista." Mutta sitten.. Koko ajan hiukan pelkään, että mitäs jos joku tuleekin käymään yhtäkkiä kun tuo tiskiallas on täynnä astioita.. Niin. Tietoinen mieleni ikäänkuin yrittää vakuuttaa minulle, että todellakin, "Älä stressaa, lepo on tärkeää ja ajan vietto ystävien ja perheen kanssa on tärkeämpää tässä lyhyessä elämässä kuin siivous, ehdit kyllä, ne tiskit ei karkaa minnekään. Ole rauhassa. Peace." Jos vilpittömästi, alitajuntaani myöten ajattelisin näin, niin en stressaisi vaikka joku tulisikin käymään ja näkisi sen sotkun. Nauraisin vain, että "Mitä enemmän tuossa on tiskejä, sen enemmän minulla on ollut niin, niin ihania ja ikimuistoisia hetkiä taas menneellä viikolla. Jos häiritsee niin saat siivota, ole hyvä." Mutta ei. Minun alitajunnassani olevat uskomukset saavat minut tuntemaan epätäydellisyyttä, alitajuntani syyttää minua laiskaksi ja hulttioksi kotihommissa. Eikä minulla ole aavistustakaan mistä ihmeestä nämä uskomukset sinne tulivat??? Vilpittömästi, siisti koti on ihana asia ja yleensä kotini onkin siisti ja kaikki hyvin, ja todellakin - on paljon arvokkaampaa antaa ja saada hetki rakkailta lapsilta ja lapsenlapsilta kuin siivota. Taatusti näin isoäitinä uskon juurikin niin. Enemmän kuin siihen, että olisi pitänyt laittaa ne astiat tiskikoneeseen. Mutta miksi sitten tunnen syyllisyyttä?


Tiedän. Menneisyys on minussa. Alitajuntani tuo menneisyyteni nykyhetkeeni. Ja minä en voi sitä edes itse huomata, koska se ei "ole minussa", vaan se on "minä". Minä olen menneisyyteni lopputulos. Minä olen alitajuntani. Tietoinen mieleni toimii alitajuntani antamassa informaation, sanoisinko "softassa", sillä tietoinen mieli ei voi toimia ilman mitään softaa. Ilman mitään softaa me olisimme pimeässä, emme pystyisi olemaan tietoisia olentoja.


Hyvä, lempeä ja tasapainoinen elämä on mahdollista vain hyvässä, lempeässä ja tasapainoisessa softassa.


Meillä kaikilla on omat rajoittavat uskomuksemme ja asenteemme. Mutta kun pystymme ensin huomaamaan ne, voimme tehdä niille jotain. Pystymme muuttamaan niitä täydessä valvetilassa, transsissa/meditatiivisessa tilassa, kaikissa erilaisissa tiloissa ja tilojen tasoissa.

Muutosta täytyy vain USKALTAA HALUTA.


With Love,

Hanna



0 katselukertaa

Maariankatu 4 A 12

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.