Olen valinnut puoleni.

Tämä artikkeli on kirjoittajan oma henkilökohtainen mielipide.


Sydämeni särkyy. Lapset.


Olet ehkä huomannut minun olleen "hiljaa". Blogeja ei ole ilmestynyt aikoihin. Tiedätkö, en ole halunnut kirjoittaa. En ole halunnut kirjoittaa ajatuksiani ulos, sillä en ole ollut varma olenko oikeassa. Olen epäillyt ajatuksiani ja tunteitani, niitä kuitenkin ajatellen ja tuntien. Tiedostan, en ole sen kummempi kulkija kuin sinäkään. Aivan tavallinen ihminen vain. Samanlaisia olemme, mutta saatamme olla asioista hyvinkin eri mieltä.


Kun korona tuli, paniikki minussa nousi. Tappava virus valloillaan, ihmisiä kuoli Wuhanissa kaduille. Leviäminen näytti väistämättömältä. Asiakkaamme kertoivat iloisina laskettelumatkoistaan Italiaan ja lomistaan jenkeistä. "Tultiin Nykistä viime yönä, oli tosi ihana reissu!" Pelkäsimme saavamme tartunnan. Pelkäsimme asiakkaidemme saavan tartunnan toisiltaan tiloissamme. Tilanne oli aivan järkyttävä. Meistä oli tulossa koronalinko. Näytti siltä, että kaikenlainen kommunikointi face2face veisi Suomen tuhoon. Mietimme.. Millainen teko olisi "oikein"? Yhteiskunnan kannalta? Suomalaisten ihmisten? Vanhuksien? Lasten? Eräänä perjantaina päätimme työyhteisömme kanssa laittaa liiketoimintamme alas.


Viikonloppuna sitten kävelin Aurajoen kaunista, pimeää rantaa maisemaa katsellen. Minun Turkuni. Ja ajattelin. Kotona luin uutiset uudelleen. Sellaisin silmin, joilla voisin löytää jotain kättä pidempää, mitä nyt kuuluu tehdä. Etsin toivoa. Me yksinyrittäjät olimme päässeet työttömyyskorvauksen piiriin, joten pärjäisimme kyllä. Mutta.. jokin kolkutti tekemäämme päätöstä vastaan. Katselin uutisia, katselin virusta, katselin tilastoja. Ja kun sitten maanantaina menin töihin, sanoin: "Kuulkaas likat. Kyllä me nyt vaan jatketaan. Ei me tästä päästä. Me vaan menetetään meidän elinkeino. Nyt laitetaan se pelko takataskuun. Tehdään kaikki mahdollinen, ettei sairastuta. Luodaan itsellemme turvallisuuden tunne tänne työpaikalle." Ja niin me teimme. Työyhteisöstä muodostui ystävyytemme voimalla turvallinen paikka, pidimme kaikki ajan tasalla yksityiselämämme menoista ja todellakin - kävimme vain ja ainoastaan kaupassa. Sosiaalinen elämämme siirtyi kotiiin. Olimme tekemisissä vain perheidemme kanssa, ja tietysti toinen toistemme kanssa. Yritimme löytää huumoria elämäämme keväällä kokoontumalla parvekkeelleni kilistäen laseja Sandstormin tahtiin. Se huhtikuinen ilta oli koronan jälkeen ensimmäinen ilta, kun vietimme kotiemme ulkopuolella. Toki somessa meidät siitäkin tuomittiin. Annoimme kuulemma huonoa esimerkkiä. Niin - meitä oli viisi, minä kokkasin ja joimme viiniä ja olutta. Nauroimme ja tanssimme pikku parvekkeellani Förin tuntumassa. Me viisi desinfiointiaineen tuoksuista kauneusalan yrittäjää, jotka olimme joka tapauksessa päivittäin samassa takahuoneessa, käytämme samaa mikroa ja juomme samaa kahvia samasta pannusta.


Tiedättekö kuinka kauan kesti, ennen kuin kohtasin ihmisen, jolla oli ollut korona? Vuoden. Kyllä. VUODEN. Desinfioimme liiketilaamme, pesimme käsiämme, käytimme pleksiä ja maskia ja aloimme jo ihmetellä, että missä se korona oikein on...


Mutta kyllä, nyt olemme kohdanneet koronan. Minä tunnen jo henkilökohtaisesti 5 ihmistä, jolla on ollut korona. Yksi aivasteli. Toisella oli kuumetta 3 päivää. Kolmannella oli flunssamainen olo 2 päivää. Neljäs oli väsynyt. Ja viidennellä oli lämpöä 2 päivää.


Meillä on asiakkaita 1000-2000. Kuulemme kaiken.. Kaikkien koronatutut, kaikkien dramaattiset tarinat. Vannon siis, että olen kuullut dramaattisimmat koronatkin. Yksi ihminen on kaikista kuulemistamme tapauksista joutunut sairaalaan.


Minun kokemusperäinen käsitykseni koronasta on aivan erilainen kuin valtamedian lietsoma tarina. En tiedä kumpi on totta. Mutta jos minulle sanotaan, että ulkona sataa, enkä siitä huolimatta siellä kastu. Niin teen omat päätelmäni.


Tänään. Elämme aivan eri maailmassa.


Hallitukset kautta maailman ovat ottaneet käyttöönsä rokotepassin. Valtamediaa lukien en näe asiassa mitään kritisoitavaa tai uutisoitavaa. Mutta Twitterin ihmeellisessä maailmassa näen videoita Ranskasta, Italiasta, Englannista, Australiasta, joilla ihmiset taistelevat mielenosoituksissa vapautensa puolesta. Vapaudesta valita, ottaako vielä kokeellinen rokote koronaa vastaan vai ei. En pysty menemään paikan päälle katsomaan ja tarkistamaan tätä todellisuutta. Valtamedia ei näitä uutisoi, joten mikä on totta? Ovatko Twitterin videot vanhoista mellakoista uudelleen retusoitu koronaksi? Vai ovatko ne totta? Ehkä ne ovat totta, sillä Lontoon mielenosoitus uutisoitiin (siellä, ei täällä Suomessa), että siellä olisi ollut tuhansia ihmisiä. Videon nähtyäni minäkin osasin arvioida siellä olleen sen Twitterissä väitetyn reippaasti yli miljoonan. Poliisit käyttäytyvät väkivaltaisesti monissa videoissa, järkyttävää. Joissakin videoissa he marssivat mielenosoittajien kanssa. Miksi mikään meidän valtamedioista ei näitä uutisoi? Siitäkään poliisipartiosta, joka kiertää kahviloita tarkistamassa ihmisten rokotuspassin, eli luvan istua kahvilan terassilla? Tai sitä kun ranskalaiset polttavat passejaan mielenosoituksessa? Onko se niin, että kun et tiedä jotain, niin sitä ei ole olemassa? Miksi Suomalaiset eivät aktivoidu? Mitä tarvitaan siihen, että suomalainen oikeuslaitokseen uskovan keskivertokansalaisen aivot alkavat edes epäilemään nykytilanteen todellista laitaa?


Kuningattaretkin käyvät kakalla.


Suomalainen, kunnollinen kansalainen, akateemisesti koulutettu ja tieteen ylivertaisessa maailmassa älykkyyttään puolustava ja viranomaisiin sokeasti luottava ihminen on vaarallinen läheisilleen. Juuri tällaiset ihmiset yhdistettynä kuolemanpelkoon johtavat maatamme ja lähipiiriään kohti totalitarismia, jossa yksittäisellä ihmisellä ei ole sanansijaa. Ja kun vahva vapauttamme puolustava perustuslakimme on tiellä, se kierretään säädöksellä tai perustuslakivaliokunnan kanta vain yksinkertaisesti ylikävellään. Perusteet nykyisiin toimiin ovat äärimmäisen heppaiset. Mutta koska hyvä toimeentulo, valta, arvostettava asema yhteiskunnassa ja kravaatti arkipäivän asusteena ovat ihmisen itsetunnon mittareita, on oma minuus helpompi laittaa siihen asentoon, missä ne muutkin samanlaiset tyypit ovat. Mukana komppaavat ne, jotka ovat ostaneet sen kravaatin jo etukäteen ja toivovat sille tulevaisuudessa jokapäiväistä käyttöä. Mukana menevät myös hienosti ne, jotka on peloteltu jokaista soluaan myöten tätä vaarallista tautia vastaan. Ja ne, joilla ei kravatin käyttöön ole koskaan ollut päätä tai muuten mahdollisuuksia, mutta ihailevat hienoja sanoja käyttäviä "älykköjä" toivoen, että jospa omista lapsista joskus yhtä menestynyt tulisi.

On niin paljon motiiveja olla samaa mieltä, kuin "menestynyt" valtavirta.


Nämä minuudelta piilossa olevat motiivit ovat johtaneet siihen, että enemmistö suomalaisista ei välitä, vaikka heidän lapsiinsa laitetaan kokeellinen, geeniterapialla kehitelty rokotteeksi kutsuttu lääke. Aikana, jolloin Voimariinin piti vaihtaa nimi Oivariiniksi. En käsitä.

Samaan aikaan Suomen lainsäädäntö ymmärtääkseni estää geenimanipuloidun ruuan tuottamisen ja myymisen. Mutta PIIKKINÄ sellaista SAA laittaa ihmiseen. No, jokainen aikuinen itse päättäköön, mutta minun rajani menee lapsissa.


Toim. huom.

Voit vittu muuten uskoa, että on vaikeaa kirjoittaa tätä artikkelia ilman vahventavia kirosanoja.


Niin, Suomen lapset, 12-15-vuotiaat saavat päättää itse, ottavatko nk. k-rokotteen. He eivät saa päättää, minkä niistä haluaisivat ottaa. Eivätkä he saa päättää, että he eivät sitä haluaisi, sillä vanhemmathan lääkityksistä loppujen lopuksi päättävät alaikäisen osalta.


Mistä 12-vuotias osaisi löytää tietoa haitoista, joita mielestäni THL:n sivuilla ei edes ole kaikkia mainittu? Onko kaikilla 12-vuotiailla tiedon etsimiseen edes mahdollisuus? Mitä tavallinen 12-vuotias yleensä tekee netissä? Kysyn vaan. Minun lapseni pelasivat pelejä ja olivat rehellisesti murrosikäisiä. Mm. "Jessica Alba naked" oli kova hakusana jossain vaiheessa. Ja niin kuuluukin olla. 12-vuotiaan ei kuulu ottaa omasta terveydestään vastuuta. Varsinkaan tämän hurjan painostuksen alla. Onko vanhemmista tullut aivan riepuja? Annatteko lapsenne tuosta noin vain lääkekokeiluun mukaan? Vaikka heille ei ole sairastetusta koronasta mitään haittaa??? En ymmärrä, miten ette osaa lukea tilastoja. Tai THL:n sivuja. Ja Fimean sivuja. Ja rokotteiden selosteita.


Kaikki info ON ESILLÄ ihan suomenkielisillä, virallisilla sivuilla. Sinun täytyy vain lukea se.


Rokote on kokeellinen.

(Hanna Nohynekin mukaan riittävän turvallinen..)

Mutta eihän sitä vielä voi tietää, kun koe on vasta meneillään. Ja mikä on "riittävän"?

Fakta löytyy rokotteiden selosteista. Koe päättyy 2022-2023.


Yhtään 0-30-vuotiasta ei ole kuollut Suomessa.

Kaikkien tilastojen mukaan lapsesi selviää koronatartunnasta hyvin pienin vahingoin.


Rokotehaittailmoituksia on tuhansia käsittelemättä.

Tämä on vielä KOE.


Koronaan kuolleiden mediaani-ikä on yli 80-vuotta.

Tämä korona on riski vanhoille ja ylipainoisille. Ei lapsille.


On olemassa myös infoa, mikä PUUTTUU:


Monet naiset ovat kokeneet kuukautiskiertohäiriöitä.

Näin, vaikka sitä ei ole lukenutkaan rokotehaittalistassa. Toivottavasti nyt jo lukee.

12-vuotiaalla ei ole välttämättä vielä alkaneet kuukautiset, joten lapsilla rokotteen vaikutuksista vasta kehittyviin munasarjoihin ei tiedetä.


Puuttuu tietoa miesten vastaavista häiriöistä.

Heillähän ei ole kuukausittaista kiertoa, mikä antaisi merkkejä.


Puuttuu tietoa, että mikä yleensäkin on rokotehaitta.

Rokotehaitta on käsitykseni mukaan: Jokin elimistöön kuulumaton aine on kulkeutunut kipua/haittaa ilmentävään elimeen, oli se sitten päänsärky (aivot) ihottuma, turvotus (hermosto, imusolmukkeet) tai kuukautiset (munasarjat). Rokotehaitaksi kutusuttu reaktio on elimistön korjausliike, jolla se yrittää poistaa sen toiminnalle haitallisen aineen. Rokotehaittareaktio on siis elimistölle tapahtuneen vahingon korjaava, eli parantava reaktio. Ihmisen elimistö on niin ihmeellinen, että meillä ei ole siitä vielä tänäkään päivänä kunnollista käsitystä. Samoin kuin kuume ja muut sairaudeksi sanotut tilat ovat loppujen lopuksi parantamista tuottavia toimintoja, jotka ilmenevät epämiellyttävinä tiloina - ja ovat meille merkkinä levätä ja auttaa kehoa hoitamaan hommansa.


Puuttuu tietoa, miten vahvistaa immuunipuolustusta.

Immuunipuolustuksemme pitää meidät terveinä. THL ei muista - koska ei sitä edes mainitse - immuunipuolustuksen olemassaoloa. Se kuitenkin on se osa meissä, jonka ansiosta voimme kulkea elämässämme kaikkien näkymättömien bakteerien ja virusten keskellä päivittäin.


Puuttuu tieto, mitkä lääkkeet voisivat olla avuksi jos on saanut tartunnan.

Tämä hoito on jätetty kokonaan pois valikoimista, vaikka mm. USA:ssa on saatu hyviä tuloksia mm. Ivermectin-nimisen lääkkeen kanssa. Sairaalahoitoja on pystytty välttämään 40-70%:sti. Tämä tartunnan saaneiden lääkitsemisen kieltäminen on globaali ongelma, enkä näe sille mitään järkevää logiikkaa. Uuden viruksen kohdattuaan lääkärien tuleekin etsiä ratkaisuja. Rokote ei ole ainoa mahdollisuus, niinkuin nyt olemme juurikin näkemässä. Myös rokotetut aikuiset voivat saada tartunnan ja joutua sairaalaan. Tämä politiikka on minulle aivan käsittämätön. Lääkitystä ei suositella?! Miksi!?


Niinkuin näet tekstistäni, en enää oikein millään ymmärrä tätä hypnoosia, missä koko ihmiskunta tuntuu olevan. Laittakaa rajoitteita, rokotepassia ja ihan mitä vaan. Minä olen aikuinen. Mitä minun on väliä, minä voin ottaa kokeellisen rokotteen, kyllä. Minulla on elinaikaa jäljellä noin 25 vuotta, mutta 12-vuotiaalla lapsella on enemmän. Hänellä on edessä kaikki se, mitä minä olen jo saanut. Nuoruus, aikuisuus, rakkaus, unelmat, perhe, lapset, vielä lisää rakkautta.


Ehkä minun ja sinun erona on, että minä en pelkää kuolemaa. Uskon, että se tulee olemaan yhtä hieno kokemus kuin lasteni syntymä. En varmastikaan tule pettymään siihen kokemuksena.


Mutta että lapset... Antakaa lasten olla. Heillä on elämä edessä.


With Love,

Hanna


ps. Minuun saa olla yhteydessä mikäli joku keksii asiallisen keinon miten tästä päästään ulos. <3







349 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki