Tarvitseeko pelätä?

Päivitetty: 12. joulu 2020

Kyllä, maailmalla on pandemia. Se on meilläkin.


Ja koska meillä on pandemia, koko Suomi pelkää. Olen sanonut usein, että en pelkää koronaa, juurikaan. Mutta kyllä minäkin taidan pelätä. Tiedän sen siitä, että syön D-vitamiinia joka päivä. Vaikka viimeisin tietoni on, että d-vitamiinitasoni ovat loistavat, laitan silti nappia naamaan, tunnollisesti. Huomaan pelkoni siitä, että reagoin toisten ihmisten pelkoon. Katson kauhuissani, kun ihmiset pelkäävät, ovat aggressiivisia tai hämillään. Hukassa. Suutunkin välillä, ja kuitenkin ymmärrän. Hetkittäin huomaan tuon pelon siirtyvän minuunkin. Ja sitten taas, tavoitan oman tasapainoni. En kuitenkaan omasta mielestäni pelkää varsinaisesti sairastumista, vaan sitä, että tartuttaisin muita. Pelkään enemmänkin sitä, mitä tämä paniikki ja pelko tekee ihmisyydellemme ja hyvinvoinnillemme. Mutta kaikkein eniten, pelkään sitä, että minäkin alan pelkäämään. Sillä kun näen pelokkaita ihmisiä, minulle tulee tunne, että ehkä olenkin väärässä tämän tunteeni kanssa, ja minun tulisi pelätä enemmän. Sillä joidenkin mielestä vähättelen koronaa. Mutta tiedän, että pelko voi viedä terveyden, on vienytkin jo monilta.


Tässä kuitenkin muutamia asioita, joita minä pelkään.


Pelkään sitä, mitä tämä pandemia tekee taloudellemme. Tukia maksetaan yrityksille, yksittäisille ihmisille heidän elämiensä mentyä mullin mallin, kadonneet työpaikat ja kadonnut henkinen hyvinvointi, kadonnut yhteisöllisyys, tulevat rokotteet, maskit, viivästynyt terveydenhuolto. Tulemme maksamaan ihan valtavan rahallisen laskun, niinkuin koko muukin maailma. Lause, joka alkaa: "Valtio maksaa korvauksia tälle ja tälle taholle.." on täysin harhaanjohtava. Siinä pitäisi lukea: "Sinä maksat tälle ja tälle taholle..." Tai: Sinä ja sinun läheisesi, lapsesi ja lapsenlapsesi ottavat nyt velkaa tähän ja tähän.." ja "Lainanlyhennyksesi nousee, koska olemme ottaneet velkaa puolestasi, näin ja näin paljon.." Numeroita, joiden suuruutta emme voi edes ymmärtää.


Suutun koronavilkusta, sen herättämästä pelosta ja murheesta, koronavilkusta, joka ei kuitenkaan oikeastaan auta ketään. Niin, jotkut voivat siirtyä etätöihin vilkahduksen saatuaan, mutta me, jotka emme voi niin tehdä, voimme vain alkaa murehtimaan ja spekuloimaan entistä enemmän. Vilkahdus saastuttaa saajan, ja hänen tulee alkaa varomaan itsensä kuljettamista hmmm.. minnekään. Kysymyksessä kuitenkin on koronatartunnan saaneen kohtaaminen jossain, viimeisen 10 päivän aikana. Alle 1 m sisällä tai Bluetoothin kantaman sisällä, kukaan ei tiedä. Sisällä vai ulkona, kukaan ei tiedä. Oliko hänellä maski ja puhtaat kädet, kukaan ei tiedä. Jotkut pääsevät testiin tarkistamaan asiaa, jotkut eivät. Jopa TAYS:n koronalle altistuneet hoitajat ovat olleet normaalisti töissä, niin miten meidän sitten tulisi toimia? Vilkahduksen saajan tulee alkaa kiinnittämään huomionsa omaan vointiinsa, pitää etäisyyttä ja välttää julkisia tiloja mahdollisuuksien mukaan. Pestä käsiä ja käyttää maskia. Omaehtoinen karanteeni on suositeltavaa. Koska nuo kaikki edellä mainitut toimenpiteet ovat jo arkipäivää, niin mikä sitten muuttuu? Ei mikään näkyvä asia. Osa ihmisistä saattaa olla työssä, jota voi tehdä etänä ja omaehtoinen karanteeni onnistuu. Osa ihmisistä on eläkkeellä tai työttömiä, joten karanteeni onnistuu. Mutta kaikille työssä käyville se ei ole mahdollista (minä itse), joten vilkahdus vain lisää syyllisyyttä ja pelkoa vilkahduksen saaneella. Ja mikä hulluinta, tuo altistuminen olisi tapahtunut joka tapauksessa: Tieto siitä vain saa ihmisen entistä pelokkaammaksi. Minutkin. Joten tunnustan, en ole ladannut koronavilkkua. Toki nyt voin pelätä, että mitä siitä seuraa, etten ole sitä ladannut. En nimittäin taida olla kaikkien mielestä ihan kunnon kansalainen, koska puhelimessani ei ole tuota Appia.


Kuvittelen, että pidän etäisyyttä julkisissa paikoissa vain siksi, että käsketään, mutta huomaan kuitenkin kaikki liian lähelle tulijat. Ilma vieraan ihmisen ja minun välilläni tuntuu hauraalta ja arveluttavalta. Tuntuu ikäänkuin, että tuo ilma olisi muuttunut. En tietoisesti huomannut sitä ilmaa ennen, mutta nyt tuntuu alastomalta, mikäli välissä ei näy pleksiä tai maskia. Ennen tunsin toisen ihmisen kohdatessani välillämme olevan ilman olevan kuin jotain, jonka läpi menen halatakseni häntä. Hänen oma tilansa ja minun tilani. Mutta nyt välissämme tuntuu olevan tyhjä aukko, tai jopa pudotus. Tuota tilaa, josta astun halaamaan ja minne astun, sitä ei ole enää. Halatessa vähän kuin kurottaa pohjattoman kuilun yli. Olisiko se niin, että minun oma tilani olisi muuttunut heikommaksi tai haavoittuvammaksi? Vai huomioinko nuo liian lähelle tulevat siksi, koska luuloani vastoin pelkään koronaa? Vai siksi, koska näen heidän pelkäävän maskeissaan?


Pelkään informaatiota, sillä en enää voi tietää, mikä on täysin totta ja mikä ei. Sana "lähdekriittisyys" on kadonnut, menettänyt merkityksensä. Sillä ei ole merkitystä enää, sillä koronan ja rokotteiden suhteen on olemassa täysin vastakkaisia ja erittäin vakuuttavia lähteitä. Toki, valitsemalla vain yhden kanavan, jota kuuntelet, saat vain yhdenlaisia uutisia. Näin sinun on helppoa valita itsellesi sopiva kanta, jonka takana seisot, ja tietoisuutesi täyttyy vain sen kanavan antamasta informaatiosta, uutinen toisensa jälkeen tukien edellistä, Jos kuitenkin astut comfort zonestasi hetkeksi ulos, saatat törmätä yllätykseen. Saatat törmätä aivan yhtä luotettavaan tahoon, asiantuntijuuden lisänä ehkä hieman erilainen koulutus ja käytännön kokemukset kentällä. Erilainen mielipide kentältä, jossa sinä sinä et ole ollut. Kentältä, josta sinulla ei ole muuta tietoa, kuin mitä olet lukenut. Mitäs siihen sanot?


Lisätään tähän informaatiokappaleeseen vielä sana "valtamedia" Ja ”otsikointi”. En edes viitsi kirjoittaa siitä muuta. Tiedät kyllä mitä tarkoitan. Pointtini on, että suhtaudu mediaan mahdollisimman rauhallisesti, näe lööppien taakse.


Pelkään demokratiaa. Ne ihmiset, jotka vaativat sinua äänestämään, täyttämään kansalaisvelvollisuutesi, käskevät nyt sinun olla vaiti, jos tuot kysymyksesi kuuluville. Vaalien alla he uskovat omaan aatteeseensa ja markkinointiinsa niin lujaa, että he pyytävät sinua antamaan äänesi, tietämättä varmaksi, mitä tulisit äänestämään. Mutta nyt, sinun olisi parasta pitää suusi kiinni ja antaa viisaampien hoitaa hommat - ja antaa ihmisten pelätä koronaa. Jokainen kriittinen sana tarkoittaa heille "salaliittoteoriaa", sillä väärässä oleminen horjuttaisi heidän statustaan, ja nakertaisi palasen heidän omasta turvallisuuden tunteestaan aiheuttaen pelkoa ehkä koko heidän maailmankuvansa muuttumisesta. Tämä valtaväestön väärässä olemisen pelko saa todella monen asiantuntijan ja tutkijan sanat törmäämään tieteen nimeä kantavaan seinään. Tuolle tieteen nimeä kantavalle seinälle saavat nimensä vain oikeissa paikoissa työskentelevät tiedemiehet ja naiset. Ja näin julkaistut media-artikkelit ovat usein pelkoa tukevia artikkeleita.


Pelkään tiedettä. Sillä minusta tuntuu, että tiedemaailma on kaikista aloista omille jäsenilleen julmin. Tiedemaailma on suurelta osin unohtanut tämän maailman ihmeellisyyden, luonnon, ihmisyyden ja avaruuden monimuotoisuuden, jota me emme MILLÄÄN TAVOIN voi KOSKAAN ymmärtää täysin. Tieteen maailmasta puuttuu luovuus, lapsenomainen ihmettely, mahdollisuuksien näkeminen ja tämän maailman olemassaolon käsittämättömän kauneuden ymmärrys. Väitteeni saattaa kuulostaa äärettömän absurdilta tässä yhteydessä, olemmehan onnistuneet kehittämään uutta teknologiaa monella eri alalla, juuri nytkin meillä on käsillä aivan uudenlainen rokote koronaa vastaan. Kyllä tiedemiehissä tällaisia elämän arvoitusten tutkijoita toki on, mutta tieteen tutkimuskohteet, eli rahoitusten saamiset, valikoituvat rahan ja tuottavuuden vuoksi pääasiassa voittoa tuottaville tutkimusalueille. Niin monet tiedemiehet ja heidän tutkimuksensa joko eivät saa huomiota tai rahoitusta, jos heidän tutkimuksensa eivät tue jo ennestään olemassa olevia teorioita. Tai eivät tule tuottamaan rahaa, vaikkakin terveyttä tai hyvinvointia voisi olla saatavilla. Käytän jälleen kerran esimerkkinä Luc Montagnieria, hän on erinomainen esimerkki. Hän sai nimensä tuolle tieteen seinälle Nobel-palkinnon merkeissä löydettyään HIV-viruksen. Mutta nyt kun hän tutkii veden ominaisuuksia, hän onkin tiedemaailman ja kollegojensa mielestä täysin "seniili". Toinen hyvä esimerkki on edellisessä postauksessani mainitsemani alumiinia 35 vuotta tutkinut Christopher Exley, hänen suustaan kuulin ensi kertaa sanat: "Minä en suostu hyväksymään sitä, että rokotteilla on "lupa" olla määrätty määrä sivuvaikutuksia. Olen varma, että pystymme ratkaisemaan tämän epäkohdan tutkimustyöllä. En suostu hyväksymään sivuvaikutuksia." Rakastuin saman tien. Tuntuu enenevissä määrin siltä, että tiedemiehet tuomitsevat toinen toisensa ja vain ne pärjäävät, joiden työstä joku muu ansaitsee jotain. Tiedettä on monenlaista ja paljon. Lue niitä, mahdollisimman vakuuttavia tiedetutkimuksia, jotka rauhoittavat sinua.


Ja kyllä, salaliittoteoreetikkoja on, ja heidän maailmankuvansa onkin aikamoinen.. Siellä vasta pelkoa onkin. Ja juurikin siksi en aio astua sinne. Olen todistetun tieteen puolella, mutta meidän täytyy muistaa, että tiede ei aina ole absoluuttista. Samasta aiheesta saattaa tulla vastakkaisia tuloksia, niinkuin nyt olemme nähneet koronan kanssa. On harmi, että sanonpa tai kysypä jotain tiedeuskovaisten keskuudessa, niin turpaan tulee, jos kysymys on väärä. Ymmärrettävää, enhän ole tiedemies, enkä tiedenainenkaan. Tosin, turpaan tulee monille tiedealankin ihmisille, mikäli kyseenalaistavat samoja tai samankaltaisia asioita kuin minä.

Pysyn tässä. Sillä tiedän, että mihin tahansa suuntaan haluaisin mennä, kohti tiedettä tai salaliittoja, minun pitäisi alkaa uskovaiseksi. Eli, minun pitäisi löytää usko.


Kyllä, luit oikein. Uskoa. Valitan. Vaikka olisit tieteen ja peer-reviewed tutkimusten fanaattinen kannattaja, totuus on, että et ymmärrä täysin minkään rokotteen sisältöä, et sen tutkimusprosessia, et voi tietää onko proseduuria noudatettu, et voi tietää tutkimusolosuhteita, et voi tietää osallistujia, et voi tietää toteuttajien motiiveja, etkä tarkastelevan raadin motiiveja, joten - sinun täytyy päättää uskoa sitä lopputulosta. Et voi myöskään varmaksi tietää onko vai eikö ole olemassa joku eliitti, tai uusi maailmanjärjestys, etkä todellakaan tule koskaan pääsemään Bill Gatesin pään sisälle, joten sekin on uskon asia. Koko tämä maailma on uskon asia. Sinulle ja minulle. Meille kaikille. Ja juuri siksi ihan kaikkea ei tulisi ottaa liian vakavasti.


Tämä koronapandemia paljastaa hindulaisuuden perusajatuksen, että tämä maailma on Maya, illuusio. Teet ja toimit illuusion keskellä. Tavallaan tämä maailma on totta, mutta se, miten näet ja koet sen, ei voi millään tavalla olla totta, koska et pysty havainnoimaan ja ottamaan vastaan kaikkea. Perustat kaikki elämäsi päätökset, tekemiset, ajatukset ja tunteesi aikaisempiin kokemuksiisi ja havaintoihin. Ja kokemuksesi ovat vain kokemuksia, eivät totuuksia. Uskot sanoja sieltä ja tuolta, sanoja joita ovat tuottaneet muut illuusioihin nojaavat ihmiset. Päättäessäsi esimerkiksi, että otatko rokotteen vai et, teet sen päätöksen niiden asioiden perusteella, jotka olet ottanut uskoksi itsellesi. Ja juuri näin sinun tuleekin tehdä. Koska et voi muuta. Et yhtään mitään muuta! Päätät intuitiollasi!

Kaikilla teoillasi luot itsellesi paljon puhuttua karmaa, joka EI TARKOITA aivan sitä mitä ehkä luulet sen tarkoittavan. Karma tarkoittaa vain yksinkertaisesti syy- ja seuraussuhteita, joiden myötä elämäsi soljuu tapahtumasta toiseen. Meillä on sanontoja, "Karma is a bitch" ja "Paha saa palkkansa", mutta.. Ei välttämättä saa, ainakaan siten kuin me ajattelemme. Karma tarkoittaa juurikin sitä, että jokaisella päätökselläsi on seuraus, hyvä tai huono. :) Sitä taas ei kukaan tiedä, kumpaa sinulle olisi tulossa. Vähän niinkuin, kun aamulla päätätkin autoilun sijasta kävellä kauniissa aamussa, saatatkin tulla polkupyöräilijän yliajamaksi. Voihan perse. Mutta jos et olisi loukannut itseäsi, et olisi tavannut sitä ihanaa fysioterapeuttia, joka hoiti jalkasi kuntoon. Sitä on karma. Jokaisella kolikolla on kaksi puolta, joten niin on myös koronalla. Joten suosittelen ottamaan vastaan kaikki asiat ja tapahtumat siten miten ne tulevat! Pienikin teko voi johdattaa suureen seuraukseen tai päinvastoin. Karmaa ei siis tarvitse pelätä, karma vain on. Karmalle ei voi