Koronakeskustelu - kiihdyttääkö?

Päivitetty: 12. loka 2020

Tervetuloa koronaviidakkoon!

Korona-ahdistus, korona-arki, koronakäyttäytyminen - korona sitä ja tätä - ja sitä sun tätä..


Oman mielipiteen muodostaminen Covid-19 viruksen olemassaolon suhteen on haasteellista, koska me kaikki katsomme asiaa eri suunnasta ja eri ”tasolta”. Ja mikäli tunnet ahdistusta, tämä on se syy.

Tarkastelen tässä artikkelissa erilaisia näkökulmia, joista uskon sinunkin ottavan osasen itsellesi, jokaisesta. Mikäli juuri sinä et, niin todella moni muu kyllä ottaa. Joten ehkä kirjoitukseni antaa sinulle voimaa ja lisää ymmärrystäsi ja suvaitsevaisuuttasi ihmisten reaktioiden erilaisuuteen.

1. Henkilötasoa - rakas ihmiseni, läheiseni, riskiryhmäläinen, minä itse

Kun katson koronaa henkilötasolla, kuvitellen sairastumisen tai jopa kuoleman kohtaavan läheiseni tai itseni, mieleni ja kehoni valtaa pelko. Nähdessäni mielikuvissani itseni aiheuttavan tartuttamalla oman äidin tai isän sairastumisen, mieleni haluaa kuljettaa kehoni heistä poispäin. Mieleni haluaa kaikkien muidenkin pysyvän poissa heidän läheisyydestään. Ja mikäli heidän nyt on aivan pakko joku tavata, niin suojaukset ja testaukset tulee olla tehtynä ja toteutettuna. Nähdessäni mielikuvissani itseni sairastuneena, matkalla kohti mahdollista kuolemaa, tunnen sydämessäni menetyksen läheisistäni, lapsistani, lapsenlapsistani, ystävistäni. Nähdessäni itseni sairastuneena, näen itseni kamppailevan kivuissa ja tuskissa. Nämä mielikuvat saavat minut välttelemään ympäristöäni.


Vaikka nämä mielikuvat saavat minut välttelemään ympäristöäni, rakkaus läheisiäni kohtaan saa minut uskottelemaan itselleni, että ne rakkaimmat eivät olisi minulle mikään riski, enkä minä itse olisi heille riski - vaan ne toiset, koko muu maailma. Muodostan näin itseni ympärille täysin perusteettoman turvalliselle tuntuvan kuplan, jonka sisältä minun on helpompi elää elämää.


Todennäköisesti asettaudun itse entiseen elämääni verrattuna pienen pieneen ympäristöön, aktiivisuuteni laskee, vietän enemmän ja enemmän aikaa oman pääni sisällä, ilman virikkeitä, lukuunottamatta jokapäiväisiä uutisia koronasta. Omat ajatukseni saattavat kuljettaa minua tilaan, jossa en enää ymmärrä niitä ihmisiä, jotka toimivat toisin kuin minä itse.

2. Lähiympäristöä - työpaikkani, kouluni, sosiaaliset kontaktini

Kun katson koronaa työpaikkani ja sosiaalisten kontaktieni kautta, joudun kohtaamaan valtaisan ristiriidan.

"Haluan säilyttää työpaikkani, mutta en halua mennä sinne."

"Haluan säilyttää toimeentuloni, perusturvallisuuteni, mutta en halua mennä töihin."

Ja koska perheeni toimeentulo, ruoka ja vaatetus, oma koti, kaikki riippuu minun palkastani, menen kuitenkin. Joku yrittäjä saattaa valita suomalaisen perusturvan, sulkea toimeentulonsa lähteen ja valita sosiaalihuollon ja tuet ja heittäytyy työttömäksi. Kaikki etätyöskentelyyn tai etäopiskeluun kykenevät siirtyvät tekemään töitä kotoa. Onko se meille hyväksi, aika näyttää. Joka tapauksessa, työpaikat ovat vähentyneet olemassa olevilla aloilla, monet yritykset ja yrittäjät ovat vaikeassa tilanteessa.


"Haluan säilyttää harrastukseni, mutta en halua mennä sinne." Lopetan kaikki harrastukseni ja toteutan itseäni kotoa käsin. Tai jos menen punttisalille, en kerro siitä kenellekään. Sillä se hävettää. Aina löytyy joku, joka tuomitsee käymiseni salilla. Ja hmm.. pelottaakin vähän. Korona saattoi olla siellä juuri silloin kun kävin. Muistinkohan desinfioida kaikki laitteet..? Kävinkö kuitenkin liian lähellä jotakuta toista asiakasta?


Kaupassa käyminenkin aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Kävikö joku maskiton liian lähellä minua? Koskinko johonkin tuotteeseen, mitä en sitten valinnutkaan? Oliko valitsemiini omenoihin koskenut joku minua ennen? Muistinko turvavälit? Käynkö kaupassa liian usein? Pitäisikö yrittää käydä kaupassa harvemmin? Missä kaupassa on vastuullisin henkilökunta ja vastuullisimmat asiakkaat? Pitäisikö taas alkaa tilaamaan ruuat kotiin?


"Haluan elää elämää, toteuttaa mieltäni piristäviä ja hoitavia asioita. En pysty tekemään sitä yksin." Kyllä, luonto on kaunis ja ihana. Voin lähteä kävelylle. Mutta, kävelylläkin voin tiedostaa koko ajan kaipuuni entiseen. Ravintolat, hyvä ruoka ja juoma, ystävät, tutut, harrastukset, rakkaus. Saatan tuntea itseni jo jakomielitautiseksi, sillä tiedän, että elämä ei ole elämisen arvoista, ellei voi toteuttaa mielihalujaan, nautintoa. Ja sitten tulee se päivä, kun ajatukset kulkevatkin näin: "No, minun on pakko käydä töissä ja kaupassa. Niin miksen voisi mennä joogaankin?" Ja joogaharrastus alkaa taas. Syyllisyydestä huolimatta.


Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen aiheuttaa syyllisyyttä. Olen syyllinen.

3. Kansallista näkökulmaa - kotimaani infrastruktuuri, eettisyys, talous

Voin katsoa koronaa kansallisella tasolla. Voin vain katsella Suomen päättäjien ja viranomaisten toimintaa, eikä minulla ei ole mitään vaikutusvaltaa mihinkään päätökseen tai rajoitukseen. Toisaalta, toivonkin valtiovallan tekevän nuo suositukset ja rajoitukset puolestani, sillä en halua tehdä näitä päätöksiä itse. Sillä, jos menen ravintolaan syömään, astun maailmaan, josta en tiedä, ja jossa korona saattaa vaania. Kerjään verta nenästäni. Mutta kun.. minun tekee mieli käydä ravintolassa, rakastan sitä! Ja vaikka rakastan ravintolassa käymistä, en ehkä tee niin, sillä riskeeraan sillä turvallisen kuplan, jonka olen ympäristöstäni kehittänyt. Ja kun sitten haluni mennä ravintolaan kasvaa suuremmaksi kuin pelkoni saada korona, levittää sitä - ja lopulta teen sen, tunnen taas syyllisyyttä. Kohta 1 nostaa päätään ja rakkaimmat ihmiseni ehkä kuolevat, koska kävin ravintolassa. Työnnän tuon ajatuksen pois, sillä kohta 2 on minulle myös tärkeä. Minun täytyy saada elää. Kohta 3 on myös tärkeä, Suomen ja yritysten täytyy toimia. Selitän ravintolakäyntini yrittäjyyden tukemisena. Selitän kaupassa, joogassa ja punttisalilla käymisenkin taloudellisilla aspekteilla. Tuomitsen Ruotsin koronamallin epäeettisenä, mutta kuitenkin haluaisin elää - ja hetkittäin elänkin sen mukaan. Ja jos en elä, niin pysyn kuplassani ja pelkoni suodattaa elämästäni sosiaaliset kontaktit minimiin.

Olen yksin.


Suomen sosiaaliturva antaa minulle mahdollisuuden - ja määrääkin minut - olemaan pois töistä. Ei ole minun päänsärkyni, mikäli joudun sairaslomalle odottelemaan koronatestiä. Mutta onko se? Kyllä se on. Se vaan on. Sillä jokainen sairaspoissaolo vaikuttaa yhteiskuntamme toimintaan tekemättä jääneenä työnä ja maksettuna korvauksena. Kuinka kauan työttömyyttä ja sairastamista tukeva järjestelmämme kestää koronaepäilyksiä, joista yli 95% ovat vääriä? Järjestelmämme on loistava "normaalioloissa", mutta kestääkö se koronan? Säilyvätkö työpaikat? Velkaantuuko valtiomme toimintakyvyttömäksi asti näistä toimenpiteistä?


Kuinka paljon korona muuttaa talousrakennettamme? Koulutusjärjestelmäämme? Näemme jo nyt monien alojen jäävän koronan jalkoihin, ja kaikkien näiden työttömiksi jäävien ihmisten tulee löytää itselleen uutta tekemistä toimeentulonsa saamiseksi. Sillä vaikka järjestelmämme takaa minimitoimeentulon kaikille (näin ainakin haluaisin uskoa), niin ihmiselle on useinmiten kestämätöntä olla "viraton". Mitkä alat olisivat tulevaisuuden aloja? Mihin suuntaan kannattaa alkaa katselemaan, mikäli korona vei perusturvallisuuden? Tukeeko koulutusjärjestelmämme tulevaisuuttamme? Vai onko tulevaisuus yritysten innovaatioiden varassa? Onko korona tai joku muu tuleva virus arkipäiväämme, ja miltä tulevaisuutemme sitten näyttää? Minkälaiset innovaatiot auttaisivat elämän toteuttamista tarpeineen ja tunteineen? Mitä hyvää voisimme saada koronasta? Onko infrastruktuurissamme jotain, josta voisimme luopua? Tai voisimme järjestää jollain muulla tavalla? Työn toteuttaminen ja opiskelu ovat jo muuttuneet radikaalisti. Entä esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset? Voisiko ne järjestää jotenkin toisin? Ovatko ne edes tarpeelliset, sillä oppilaita arvioidaan pitkin koulutusta? Onko tarpeellista antaa oppilaalle kaksi arvosanaa? Matematiikasta päästötodistukseen numero 9 ja sitten paineen alla suoritetusta kokeesta C? Kumpi arvosanoista on totta? Onko meillä jotain muuta mahdollisesti tarpeetonta tai "ei välttämätöntä"? Koronasta saattaa löytyä jotain hyvääkin kaikenlaiselle byrokratialle ja työn toteuttamiselle - onhan jo nähty ehdotelmaa 6 tunnin työpäivällekin.


Korona on vaikuttanut jokaisen maan politiikkaan. Korona on yksi aseista, kun puolueiden suosiosta taistellaan. Korona on aseena, kun keskustelemme tasa-arvosta. Korona on aseena vallan valtikkaa tavoitteleville. Korona on muuttunut turvallisuuden symboliksi. Koronan vuoksi toteutetaan hankintoja, ostoja, tutkimuksia. Kaikki tämä maksaa rahaa. Yhteiskuntamme yleismaailmalliset mielipiteet muuttuvat koronan vuoksi. Käsityksemme muista maista ja niiden kansalaisista muuttuvat. Media sekoittaa pakkaa järjestelmällisesti hakiessaan myyviä lööppejä.

4. Globaalia näkökulmaa

Pandemia tarkoittaa maailmanlaajuista epidemiaa. Haluaisin kysyä sinulta, että tiedätkö kaikki maailman maat? Kirjoita lista kaikista maista, mitkä tiedät. Montako maata tulee listallesi?

YK:n jäsenmaita on 193, katso siis vastaus tästä linkistä. Tiedätkö kaikkien maailman maiden ihmisten elämistä? Minkälainen on koko maailman 7 miljardin ihmisen maailman kuva, elinolotila, tulotaso, koko maapallomme ihmisyyden kuva? Tiedätkö koronaviruspandemian tilanteen kaikissa maailman maissa? Se tieto, mitä me tavalliset tallaajat saamme, on median käsissä. Keskiössä pyörivät Suomen uutisten lisäksi tietysti Eurooppa, erityisesti Ruotsi, Britit, Espanja ja Saksa. USA ja Trump ovat valloittaneet median tietysti tulevien USA:n presidentinvaalien vuoks