Käden kosketus

Mikä kohta sinussa on se henkilökohtaisin paikka? Se henkilökohtaisin kohta, johon et anna muiden koskea? Se oma special paikka, joka on herkin aistimaan maailmaa? Kerron sinulle salaisuuden. Voi olla, että luulet sen olevan aivan mikä tahansa muu kohta sinussa, paitsi se, mikä se todellisuudessa on. Sinun herkin ja henkilökohtaisin kohtasi on kätesi.


Tämä artikkeli sai alkunsa ajatuksissani alkuviikosta, kun kerroin ystävälleni mielipiteeni hänen käsistään. Kerroin, että minusta ne ovat todella kauniit. Ja kertoessani hänelle, että näen ihmisistä aina ensimmäisenä kädet, oivalsin tämän taipumukseni takana olevan jotain paljon enemmän.


Olen pienestä asti nähnyt ihmisten käsiä. Olen itse kynsien pureskelija, ja olen piilotellut käsiäni koko ikäni, kunnes lähdin kynsialalle 20 vuotta sitten. Tälläkin hetkellä, koska suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vasemmassa kädessäni on kauniit, lyhyehköt, kirkkaanpunaiset kynnet, mutta oikean käteni kynnet ovat aivan jotain muuta. Oikean käteni kynnet olivat jääneet kesken ja lopputulemana laitoin ne matalaksi hampain ja kynsin eilen illalla.. Sormenpääni ovat nyt siis hieman kipeähköt ja tiedostan niiden olemassaolon koko ajan. Toki tämä kirjoittaminen tietokoneella on nyt helppoa, kun pituutta ei todellakaan kynsissä ole. :)

Olen siis aina huomioinut ihmisten käsiä. Sellaistenkin ihmisten, jotka eivät elämääni kuulu tai liity. Jostain syystä tietoisuuteni huomaa kädet.


Mitä niistä sitten huomaan? Tätä on hieman vaikeaa selittää, mutta yritän. Kyllä, näin ystäväni käsistä, että ne olivat mielestäni kauniit. Mutta yleensä nähdessäni käsiä, en arvioi niitä kauneudellaan, vaan vain sitä, mitä ne ovat. Tarkoitan, että en havainnoi käsiä arvioiden, vaan vain toteaen. Minä vain näen ne. Näen niissä kynsien muodot, sormien muodot, ja eniten näen sen kuinka ne liikkuvat. Näen kuinka kädet ovat kantajansa jatke. Ja minusta se on jotenkin mielenkiintoista! Esimerkiksi näin omasta pojastani heti laitoksella hänen synnyttyään, kuinka hänen kätensä olivat täydellinen kopio isänsä käsistä ja kynsistä. Ja isoksi kasvaessaan ne muuttuivat enemmän ja enemmän samannäköisiksi. Ne kuitenkin tuntuvat erilaisilta. Poikani kädet ovat kevyemmät ja herkemmät kuin isänsä kädet. Mutta hyvin, hyvin identtiset ulkoisesti. Poikani kädet eivät ole remonttireiskan kädet, vaan niillä tehdään uskomatonta ruokaa. Ja paljon muita ihania asioita. Vävypoikani kädet taas, ne liikkuvat hienosti, hänen sormillaan on aivan omanlaisensa tapa olla olemassa. Näen hänen kätensä aina ihanan valloittavina ja ne saavat minut hymyilemään. Varsinkin hänen etusormensa käyttäytyy hauskan näköisesti hänen käyttäessään käsiään. Ja mikä liikuttavinta, lapsenlapseni Eemin kädet toimivat aivan samoin. Tämänkin näin laitoksella heti, kun tuo pienokainen avasi nyrkkinsä ensimmäistä kertaa. Tyttäreni kädet ovat taas hyvin erilaiset kuin minun. Hänen kätensä ovat pienet, sormensa hoikat ja söpösti hiukan vimpulat. Nuo kädet ovat niin herkät ja hentoiset, että sanon niitä vauvan käsiksi. Olemme samalla alalla, eli teemme kynsiä, ja voin kertoa, että joka kerran kun hän tekee minulle kynnet, yllätyn niiden voimasta. Niin herkät, mutta silti niin vahvat.


Muistan niin hyvin, kun olin vain 15-vuotias, työssäoppimassa eräässä piirustustoimistossa. Siellä oli eräällä miehellä niin kauniit kädet, että muistan ne vieläkin. Muistan miltä ne näyttivät kun ne lepäsivät pöydällä. Muistan kuinka ne liikkuivat kun hän nosti kahvikupin huulilleen tai tarttui voileipään. Muistan sormenpäiden muodon, aivan kuin näkisin ne juuri nyt edessäni. Ja muistan sen tunteen, kun vain katselin niitä, peläten, että joku huomaa tuijotukseni.. Sillä en saanut katsettani irti niistä. Kahvihetket tuon viikon aikana olivat parhaita, koska näin niitä käsiä vain silloin. Mitään muuta tuosta viikosta siinä firmassa en itse asiassa enää muistakaan. En tekemisiäni, en tämän ihmisen ulkonäköä, en nimeä, en mitään. Vain ne kädet.


Mielestäni kaunein tauluni on kuva, jossa vanhan miehen ahavoitunut käsi pitää kädessään ruusua. Täysin arvoton taulunruhjake, mutta se kuva... Siinä on jotain uskomatonta taikaa.. Olenkin aina sanonut, ehkä kauneinta silmissäni on vanhan ihmisen kädet. Minulle tulee aina halu tarttua niihin, koskettaa ja tuntea ne kaikki hyvät teot, mitä niillä on tehty. On rakennettu taloja, on pesty pyykkiä, on tehty ruokaa. On silitetty lapsen päätä. Hellitty rakkaita. Pidetty huolta.


No, nyt olen tehnyt kynsiä 20 vuotta. Olen pidellyt päivittäin ihmisten käsiä käsissäni. Tiedän, millainen on kaunis käsi. Olen kilpaillut rakennekynsikilpailuissa, joissa käsi ja sormet ovat kokonaisuus. Kauniille kynnelle on olemassa määritemät ja allekirjoitan ne ehdottomasti. Mutta minun käsien katselemisellani ei ole kuitenkaan mitään tekemistä kauneuden kanssa. Toki huomaan kauneuden, ja usein mainitsenkin. Minä vain katson käsiä ja jos minun pitäisi pukea sanoiksi mitä näkemistäni käsistä ajattelen, se olisi sanana vain: "Ahaa." Tuo "ahaa" ei kerro minulle mitään järkevää tai mitään sanoja tai arviointeja. Minä vain katson ja näen ja totean. Arvioidessani ihmistä, minulla on käytössäni paljon muitakin kanavia, kuten näköni, kuuloni ja tunteeni, joten kädet eivät millään tavoin määrittele ketään. Mutta kuitenkin.. Tuntuu, että tiedän ihmisestä jotain, kun näen hänen kätensä. En vain tiedä mitä se on, joten en arvota sitä tietoa mitenkään. Se tieto menee suoraan alitajuntaani, minultakin piilotettuna.


Mutta näiden 20 vuoden aikana olen siis koskettanut ihmisiä käsiin, miellyttävällä tavalla. Olen tehnyt vähemmän kauniista käsistä kauniimpia ja jo valmiiksi kauniista käsistä entistä kauniimpia. Olen siis tuottanut näiden ihmisten elämään kauneutta ja iloa. Positiivista energiaa, parempaa itsetuntoa, rohkeutta. Rohkeutta antaa käsien, näiden ihmeellisten kehon jatkeiden, näkyä. Ja mitä olen oppinut?


Olen oppinut, tai pikemminkin huomannut, miten vaikeaa joillekin meistä on olla lähellä toista ihmistä. Ja koskettaa. Ja aloitankin purkamaan tätä aihealuetta eilen oivaltamaani asiaan. Kysyn itseltäni kysymyksiä ja opin näin omista vastauksistani. Oman vastaukseni jo tietäen, kysyin eräältä ystävältäni: "Kumpi kosketus olisi sulle henkilökohtaisempi, se että joku koskee sun pimppiin, vai koskettais sun kättä?" Vastaus oli: "Aina KÄSI!" Ja minä: "SAMA!" Ja naurettiin aivan kipeänä.. Niin, käsissä ON taikaa!!! Jos nyt sitten sinusta pimppisi olisi enemmän henkilökohtainen paikka kuin kätesi, niin luehan lisää, kun nyt yritän paljastaa sinulle käsiesi ihmeellisyyden. Nimittäin, sinulle itsestäänselvät kätesi ja sormesi ovat niin ihmeelliset ja tarkat sensorit, maailman tunnustelijat, että et edes huomaa sitä!


Kun näet maassa kauniin kiven, mitä teet? Ojennat kätesi ottaaksesi sen käteesi. Otat tuon kiven ylös sormillasi, sormenpäilläsi. Sinun sormesi ovat ensimmäinen fyysinen yhteys tuohon kiveen, silmiesi jälkeen. Tunnustelet sitä kiveä ja huomaat siitä asioita. Siirrät sen kiven kämmenellesi. Tunnet sen sileyden tai karheuden, sen muodon, sen painon, sen tasapainon, sen lämpötilan. Kun olet noteerannut nämä, siirrät ehkä katseesi siitä pois ja pyörittelet sitä nyrkissäsi avaten ja sulkien otettasi. Liikuttelet ja pyörittelet sitä kädelläsi, tunnustellen. Ja sitten tiedät mitä sinulla on kädessäsi. Palautat katseesi takaisin kiveen ja opit lisää yksityiskohtia. Teet tämän saman kaupassa valitessasi omenoita. Tai tomaatteja. Juuri oikeanlaisia sinulle. Sinun kätesi aistivat tuon kiven aivan äärettömän laajalla skaalalla, erottaen sen kaikesta muusta, mitä olet koskaan aikaisemmin koskettanut. Myös kaikista muista aiemmin koskettamistasi kivistä.


Tapaat uuden ihmisen, mitä teet? Esittelet itsesi ja ojennat kätesi. On paljon teorioita kättelystä, sen merkityksestä. Että aikojen alussa siinä ikäänkuin näytettäisi käsi, että siinä ei ole asetta ja näin käden ojennus osoittaisi kohtaamisen olevan ystävällinen. Mutta onko ihminen ollut joskus niin paha olento, että jokainen kohtaaminen olisi ollut oletusarvoisesti vihamielinen? En usko. Minusta käden ojentaminen on osoitus, että "haluan tutustua sinuun". Tai, "haluan avata välillämme olevan yhteyden". Kädenpuristus toisen ihmisen kanssa on ensimmäinen fyysinen kosketus toiseen ihmiseen. Kestoltaan lyhyt hetki, mutta kuitenkin kädelle riittävän pitkä muodostaakseen tuosta toisesta ihmisestä käsityksen. Kättely ei anna tietoista, selkeää, sanoiksi puettavaa informatiivista käsitystä, vaan tunnetason käsityksen. Ja tuo tunnetason käsitys määrittelee yhteisen tulevaisuutenne, tutustutteko lisää ja kuinka avoimin mielin olet tutustumassa edelleen.


Jos olet ihastumassa johonkuhun toiseen ihmiseen, niin mihin kohtaan häntä kosketat ensimmäisenä? Käteen. Ja jos sitten kosketitkin häntä johonkin muuhun kohtaan, niin totuus on, että et uskaltanut koskea häntä käteen. Ehkä ainoa vielä käsiä henkilökohtaisempi kohta ensikosketukselle voisi olla kasvot (täytyykin miettiä tätä toiste). Mutta - voit aivan hyvin koskettaa toista ihmistä käsivarteen, tai reidelle, mutta tuo kosketus on loppujen lopuksi vain kutsu sen toisen ihmisen kädelle saapua käteesi. Vai mitä? :)

Ja jos kutsuusi vastataan, käsilläsi aloitat tutkimusmatkan tuohon ihmiseen.


"Käsi kädessä kuljemme taloon autioon.. Ja se minua niin ravistaa.." Kumpi ravistaa, käsi kädessä vai autio talo? Rakastuneet kulkevat käsi kädessä. Miksi? Osoittaakseen ympäristölle, että olemme yhdessä? Ehkä sitäkin, mutta tuskin pelkästään. Sen voi osoittaa maailmalle myös samanlaisilla tuulipuvuilla tai sormuksilla nimettömissä, joten tuskin käsi kädessä kulkemisen itsetarkoitus on pelkästään tuo. Vaan: Käsi kädessä kulkeminen voimistaa tunteita, varsinkin silloin kun rakkaus on siinä. Monet kulkevat julkisella paikalla aivan itsenäisesti ilman taluttajaa, mutta muiden kadottua ympäristöstä, kahden kesken ollessa tartutaan käsiin. Sillä kädet yhdessä, fyysisessä kosketuksessa tekevät kahdesta ihmisestä yhden. Ne tekevät hetkestä vahvemman. Kädet moninkertaistavat sen hetken tilan ja voiman. Rakastuneet koskettavat toistensa käsiä jatkuvasti. Ikäänkuin huomaamattaan, mutta käsistä rakkauden olemassaolo varmistuu. Käsien kosketuksesta, ja niiden saamasta vastauksesta.


Olet varmastikin ollut tilanteessa, jossa puolisosi on loukannut sinua, niin haluatko juuri silloin pidellä häntä kädestä? Et. Kun puolisosi sitten haluaa pyytää anteeksi, ja yrittää tarttua sinua kädestä, niin haluatko tehdä niin? Ehkä. Niin tai näin, reaktiosi on viesti rakkaallesi.

Jos puolisosi ärsyttää sinua, et halua koskea häneen. Varsinkaan pidellä kädestä.

Olet ehkä ollut treffeillä jonkun uuden ihmisen kanssa, ja tuo toinen on halunnut pitää sinua kädestä. Mutta saattaa olla, että kätesi ovat kertoneet sinulle, että teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta näkyvissä. Olet varmastikin kuullut sanonnan ”En halua koskea siihen pitkällä tikullakaan.”

Lapsesi tuntee epävarmuutta tai tarvitsee turvaa. Annat kätesi hänelle ja autat.

Jos tuntematon ihminen koskee olkapäähäsi tai käsivarteesi sinun huomaamattasi. Mitä teet? Käänyt, ja kysyt: "Hei, mitä?" Jos tuntematon ihminen sitten tarttuukin käteesi huomaamattasi. Mitä teet? Kavahdat. Peräännyt tai jopa pamautat. Sinun kätesi, kämmenesi ja sormesi ovat sinun henkilökohtaisin alue, jonne kenelläkään ei ole mitään asiaa, ellet sinä niin päätä.


Kätesi ovat aina siinä. Kädet ovat sisimpäsi viisaus. Kuuntele käsiäsi ja huomaa niiden ymmärrys. Tutustut maailmaan käsilläsi ja elät ja osoitat itsellesi omat tunteesi käsiesi kautta. Joka hetki. Kätesi ovat sinun ovesi ollaksesi osa tätä maailmaa.


Tee käsillesi testi. Sulje silmäsi ja nosta kätesi eteesi, ikäänkuin käsiesi välissä olisi näkymätön, noin 20cm läpimitalta oleva pallo. Visualisoi tuo kevyt, näkymätön pallo käsiesi välissä ja tunne käsilläsi sen pallon olemassaolo. Saatat tuntea kämmenissäsi ja sormenpäissäsi tuntemuksia, kunhan rentoudut ja keskityt. Mikäli sinusta tuntuu, että tuntemuksesi johtuvat lähellä olevasta käsiesi lämmöstä, niin siirrä käsiäsi vähän kauemmas toisistaan. 30 cm päästä et voi tuntea 23° huonelämpotilassa 37°:sta elementtiä. Joten mikäli tunnet "jotain", niin se ei ole mikään kätesi fyysinen ominaisuus, kuten lämpötila. Siirrä sitten käsiäsi lähemmäs toisiaan. Saatat tuntea sen pallon energian. Mutta kerron sinulle, se tuntemasi tuntemus ei ole se pallo, sillä sinä vain kuvittelit sen siihen. Se tuntemus on sinä. Sinun käsistäsi tuleva energia. Sinun elämän energiasi, joka on sinun jokaisessa solussasi, kulkee hermojärjestelmässäsi ja hehkuu myös sinun ulkopuolellasi. Tuon elämänenergian avulla tunnustelet maailmaa käsilläsi, joissa on hermojen päätteitä kaikista kehosi kohdista eniten, ja joista energiaasi välittyy siten eniten ympäristöösi.


Töissäni näen ja kosketan paljon ihmisiä, joten minä olen tottunut koskettamaan. Mutta näen asiakkaissani myös ihmisiä, jotka eivät pidä kosketuksesta, kiusaantuvat kosketuksesta, kiusaantuvat lähekkäin olemisesta, sillä kynsiähän ei voi tehdä kaukana toisesta. Näen myös ihmisiä, jotka tulevat liian lähelle. Koskevat ahneesti. Näen ihmisiä, jotka eivät osaa rentoutua. Mutta pääasiassa, näen ihmisiä, jotka nauttivat ja rentoutuvat kosketuksesta.


Nämä ajatukset mielessäni, tein eilen asiakkaalleni hypnoosisession, jossa kosketin hänen kättään. Hypnoterapiassa ei suosita asiakkaan koskettamista juurikaan muutoin kuin induktion tai rentouttamisen aikana, mutta päätin antaa kädestä pitämiselle mahdollisuuden terapian voimannuttavimpana hetkenä. Asiakkaani kuulosti hyvin tyytyväiseltä koko sessioon, mutta tulen palaamaan tarkemmin tähän aiheeseen hänen kanssaan myöhemmin. Hän on alan ammattilainen ihmisyyden ja elämän kannattelemisen alueelta, niinkuin minäkin, joten hänellä on varmastikin perspektiiviä asiaan. Itse koin tilanteen hyvänä ja mikäli hänen kokemuksensa ovat jälkikäteenkin positiiviset, tulen käyttämään tätä useamminkin.


Hands rock! Kosketelkaa toisianne!


With Love,

Hanna





Maariankatu 4 A 12

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.