Evoluutio elämässäsi


Tunnet isoäitisi, eikö niin?

Hän on ehkä kertonut sinulle tarinoita omasta äidistään, eikö?

Mutta kertoiko kukaan sinulle mitään hänen äidistään, isoäitisi isoäidistä? Noup.

Tiedätkö mitään isoäitisi isoisästä? Noup.


Me katoamme.

Me haihdumme kuin tuhka tuuleen 100:ssa vuodessa.

Lapsenlapsesi lapsenlapsi ei tule tietämään sinusta mitään.

Kukaan ei muista sinulle tärkeimpiä asioita.

Kukaan ei muista sinun mahtavaa työuraasi. Kukaan ei muista sinun onnistumisiasi.

Kukaan ei muista sinun munauksiasi.

Kukaan ei muista kuinka rakastit.

Kukaan ei muista kuinka vihasit.

Kukaan ei muista kuinka uhrasit elämäsi muille.

Kukaan ei muista sinua millään tavoin.

Olet siis vapaa. ❤️


Jäät historian kirjoihin kansalaisrekisteriin vain nimenä ja sotuna, joka tilastoidaan sukupuolen, eliniän ja sairauksiesi mukaan erilaisiin listoihin. Jos kuulut kirkkoon, sinusta saattaa jäädä hautakivi, jota jälkeläisesi sitten ovat velvollisia hoitamaan. Hautausmaat ovat täynnä kiviä, joiden alla makaavat ovat unohdettuja jo kauan sitten. Toki, jos sinusta tulee presidentti, sinut ikuistetaan historiaan kyllä. Sinusta jää jäljelle patsas ja jonkun toisen ihmisen tekemä arvio onnistumisestasi työssäsi. Onko se sitten "sinä"? No, voi olla, että juurikin presidenttiys olisi se, mitä nyt toivot sinusta muistettavan, eikä sitä, että kaivoit nenääsi joka ilta ja että lempiohjelmasi oli salkkarit. Mutta väitän, että jos pääsisit presidentiksi, niin sydämessäsi tietäisit, että lapsesi ovat tärkeämpiä asioita kuin presidenttiys. Mutta ei huolta tuon hajatelman totuudenmukaisuudesta, sillä presidentiksi ei pääse kovinkaan moni.


Olet olemassa vain nyt. Sinulla ei ole muuta hetkeä, kuin nyt. Miksi siis tekisit työtä, josta et pidä? Miksi työntäisit itsesi uraputkeen, jos se tuntuu raskaalta? Miksi olisit aina kiireinen ja eläisit elämäsi sitä valittaen? Totta - joudumme joskus olemaan kiireisiä, tekemään enemmän töitä, kuin lääkäri määrää. Mutta mikäli sellaista jatkuu pitkään, väistämättä uhraamme oman terveytemme ja tämän kallisarvoisen elämän, jota kukaan ei tulee muistamaan.

Tämä elämä on VAIN sinun.


Mistä tässä elämässä sitten oikein on kysymys, jos olemme noin katoavaisia? Olemme kuin tuulenpuuska, joka taivuttaa pajunoksaa. Puhaltamamme tuuli kääntää pajun haluamaamme suuntaan vain siksi hetkeksi, kun puuskana muokkaamme sitä. Ja seuraavassa hetkessä tulee toinen tuulenpuuska, joka taivuttaa tuota pajunoksaa taas toiseen suuntaan. Ja sitten seuraava, ja sitä seuraava.. Mikä tarkoitus tällä kaikella voi olla? Onko mitään?


Raamatun tekstit ovat säilyneet 2000 vuotta ja ovat kovan kiistelyn alla jatkuvasti. Osa ihmisistä pitää niistä kiinni totuuksina, jotka ovat heidän mukaansa vieläkin yhtä totta kuin tuolloin, siinä hetkessä, kun ne kirjoitettiin. Mutta ihmiskunta oli hyvin erilaista 2000 vuotta sitten. Ei tarvitse mennä kuin 100 vuotta taaksepäin, niin voimme nähdä kuinka elämä ja ihmisten sisimmät olivat erilaisia kuin tänään. Jos menemme vielä toiset 2000 vuotta taaksepäin, voimme suunnata katseemme Egyptin pyramideihin. Mitä me tiedämme niistä? Mitä me tiedämme niistä ihmisistä, jotka elivät tuolloin? Vain sen, mitä he hakkasivat kiveen. Voimme arvailla aivan mitä vain, mutta emme tunne ainoatakaan tuon ajan ihmistä. Emme tiedä heistä mitään muuta, kuin että joku heistä heilutti ruoskaa pyramidien juurella ja joku toinen otti iskuja vastaan. Orjuuttamista ja hyväksikäyttöä tapahtuu vieläkin, mutta ei enää samalla tavalla kuin tuolloin. Evoluutio muokkaa ihmiskuntaa empaattisemmaksi ja kauniimmaksi olennoksi, ja se tekee työtään jatkuvasti. Evoluution ansiosta olemme saavuttaneet huomattavasti sopuisampaa yhteiseloa. Olemme saavuttaneet aivan äärettömän määrän tietoa, osaamista ja tutkimustyötä eri aloilla. Elinikämme on noussut. Kohtelemme toinen toisiamme paremmin. Tieteemme tutkii tänä päivänä niin vaikeasti ymmärrettäviä asioita, että minä en edes yritä ymmärtää. Lääketieteen saavutuksista mm. sydämen ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset ovat rutiinihommia. Ja jonain päivänä on jopa pään vaihto mahdollista. Lue tästä, kuinka rakkaus sai ensimmäisen päänvaihtoleikkaukseen halunneen vapaaehtoisen perääntymään. Aivomme ovat kehittyneet luolamiesajoista niinkin paljon, että pystymme kehittämään mm. tekoälyjä, jäljitellen omaa, päämme sisäistä kokemusten maailmaa. Käyttikö kukaan edes 100 vuotta sitten sanaa "tekoäly"? Tässä vain muutamia esimerkkejä. Evoluution vauhti on hurja..


Kaikki ovat sanoneet sanan "evoluutio" ääneen ja jokainen sivistynyt ihminen tietää, mitä se tarkoittaa. Mutta. Mikä sen aiheuttaa? Mikä on se voima evoluution takana? Miksi kaikki muuttuu ja kehittyy? Miksi evoluutio on edes ilmiönä olemassa? Jokin sen aiheuttaa. Darwinin teoriat evoluutiosta ovat jo joutuneet roskakoppaan minun osaltani. Hänen tutkimuksensa eläinlajien alkuperästä ja historiasta tunnustan, tottakai, mutta en pysty uskomaan luonnonvalinnan teoriaan, Sen mukaan on vain sattumaa, että korkeimman älykkyyden ja tietoisuuden omaava olento maan päällä ei ole possu, vaan ihminen. Minä en usko sattumiin, niinkuin ei tämäkään artikkeli.


Jotkut sanovat, että tuo voima on Jumala. Minä olen kasvanut kristinuskon sävyttämässä maailmassa, ja juurikin siksi en voi käyttää tuota ilmaisua. Minusta kristinusko aiheuttaa nykyihmiselle pelkkää harmia ja vaikeuksia elää harmonista elämää. Kristinuskon maalaama jumala on syyllisyyden perikuva, ja syyllisyyden varjossa eläminen on tuskaa. Joten, minä haluaisin käyttää tässä sanaa "energia". Elämänenergia. Tai.. Rakkauden energia. Minä väitän, että meissä kaikissa olennoissa on olemassa pienen pieni osanen, joka kertoo meille mitä meidän tulisi olla. Ja jos joskus joudumme kauas tuosta tunteesta, muutamme suuntaa. Tuo osanen saa meidät tekemään asioita, alkaen elämämme rakentamisesta, jatkuen lisääntymiseen ja jatkuvaan onnellisuuden etsimiseen. Tuo sama voima sai kalat nousemaan vedestä maalle ja kokemaan evoluution muutokset. Tuo sama voima vie meitä ihmiskuntana eteenpäin, väistämättä.


Tekisi mieli sanoa, että voimme jotenkin valita ihmiskunnan suunnan. Mutta ehkä emme voi. Nimittäin, tuo voima vie meitä joka tapauksessa jonnekin suuntaan. Ehkä ainoa, mitä me voimme tehdä on elää oma elämämme niin onnellisina kuin mahdollista. Suojella ympäristöämme, sillä meitä ei olisi olemassa ilman sitä. Herättää kanssaihmisiä ajattelemaan ja näkemään kokonaisuutta oman egon sijaan. Olla hyväksymättä vääryyttä ja sydämettömyyttä. Olla rehellinen omalle itselle. Kulkea kohti rakkautta, rakastaen. Ehkä se riittää. Toki - barrikadeille nouseminen hyvän asian puolesta on tuonut valtavia hyppäyksiä evoluutiossamme. Nelson Mandelan taistelu on varmastikin yksi koskettavimmista. Mikä saa ihmisen sitten taistelemaan, oman hyvinvointinsa kustannuksella? Olemaan rohkea osa tätä evoluutiota? No, minä en ole Nelson Mandela, etkä varmaankaan ole sinäkään. Mutta jos sydämelläsi on joku asia, jonka näet parantavan maailmaa - oli se sitten eläintensuojelu tai veganismi - GO FOR IT! Sinun mielipiteesi ja voima sinussa on osa tätä evoluutiota. Saatat huomata, että kirjoitin juuri muutama päivä sitten artikkelin veganismista. Ja voi olla, että nyt sinusta on outoa, että nyt kannustaisin vegaaneja menemään eteenpäin aatteensa kanssa. Mutta se menee juuri näin, aatteet ja niiden herättämät vastaäänet ovat se tasapaino, joka ylläpitää tätä elämää. Meitä kaikkia tarvitaan.


Tarvitsemmeko me kaikki sitten jonkin sydämen taistelun? Hmm.. Kyllä meillä sellainen olisi, jos tarvitsisi olla, sanoisin.. Eli vastaukseni on ei, emme me tarvitse mitään sydämen taistelua. Me kaikki jo teemme asioita, jotka ovat meistä hyviä. Näillä teoilla ja sanoilla, onnellisuutemme etsijöinä, olemme osa ympäristöämme, osasia tätä elämän tapahtumaa ja evoluution ketjua. Elämä jatkuu joka tapauksessa. Ihmiset lajina jatkavat lisääntymistään ja meistä jokainen opettaa lapsilleen arvonsa, omat elämän opit ja viisaudet. Lapsemme viisastuvat niistä, niinkuin myös meidän vajavaisuudestammekin. Evoluutio tarkoittaa juurikin sitä, että me jokainen olemme juuri sellaisia kuin haluamme olla. Ja juuri niin erilaisia kuin haluamme.


Ympäristömme on peilimme. Ympäristö kertoo meille keitä me olemme. Usein sanotaan, että "mikä sinua eniten toisessa ihmisessä ärsyttää, se on myös sinussa itsessäsi". Tuo sanonta ymmärretään usein todella, todella väärin.. Sillä kaikella on kaksi puolta, niinkuin on Jin&Jang kuviossakin. Otetaan esimerkki: Mikäli sinulla on puoliso, joka ripustautuu sinuun, ja tuo ripustautuminen ärsyttää sinua, niin se ei tarkoita, että tuo ominaisuus olisi sinussa samoin ja että sinäkin olisit ripustautuja. Ei, se tarkoittaa, että mikäli sinä hyväksyt ja annat sen ripustautumisen tapahtua, siten tuo ominaisuus on myös sinussa, mutta eri tavalla. Olette ikäänkuin + ja - samaa energiaa. Sinä päivänä, kun et enää reagoi tähän ripustautumiseen, tai jollain tavalla muutat käytöstäsi sen suhteen, tai yksinkertaisesti kieltäydyt vastaanottamasta sitä enää, voit sanoa, että sinussa ei ole sitä ominaisuutta enää. Ja tuolloin on puolisosikin pakko muuttaa toimintatapaansa. Sillä mikään sinussa ei enää vastaa hänen käytösmalliinsa, hänen ripustautumisensa ei tehoa sinuun, ei aiheuta totuttuja reaktioita, joten on muutoksen hetki. Mikäli sinussa ei ollut tuota ominaisuutta alunperinkään, et olisi koskaan sitoutunut ihmiseen, jossa sellainen on. Tai ainakin sitoutumisesi olisi jäänyt lyhyeksi. Sitä tarkoittaa, kun sanon, että "Kaikki ansaitsevat toinen toisensa." ja: "Vakka kantensa valitsee." Mitä tahansa parisuhteessa tapahtuukaan, molemmat