Evoluutio elämässäsi


Tunnet isoäitisi, eikö niin?

Hän on ehkä kertonut sinulle tarinoita omasta äidistään, eikö?

Mutta kertoiko kukaan sinulle mitään hänen äidistään, isoäitisi isoäidistä? Noup.

Tiedätkö mitään isoäitisi isoisästä? Noup.


Me katoamme.

Me haihdumme kuin tuhka tuuleen 100:ssa vuodessa.

Lapsenlapsesi lapsenlapsi ei tule tietämään sinusta mitään.

Kukaan ei muista sinulle tärkeimpiä asioita.

Kukaan ei muista sinun mahtavaa työuraasi. Kukaan ei muista sinun onnistumisiasi.

Kukaan ei muista sinun munauksiasi.

Kukaan ei muista kuinka rakastit.

Kukaan ei muista kuinka vihasit.

Kukaan ei muista kuinka uhrasit elämäsi muille.

Kukaan ei muista sinua millään tavoin.

Olet siis vapaa. ❤️


Jäät historian kirjoihin kansalaisrekisteriin vain nimenä ja sotuna, joka tilastoidaan sukupuolen, eliniän ja sairauksiesi mukaan erilaisiin listoihin. Jos kuulut kirkkoon, sinusta saattaa jäädä hautakivi, jota jälkeläisesi sitten ovat velvollisia hoitamaan. Hautausmaat ovat täynnä kiviä, joiden alla makaavat ovat unohdettuja jo kauan sitten. Toki, jos sinusta tulee presidentti, sinut ikuistetaan historiaan kyllä. Sinusta jää jäljelle patsas ja jonkun toisen ihmisen tekemä arvio onnistumisestasi työssäsi. Onko se sitten "sinä"? No, voi olla, että juurikin presidenttiys olisi se, mitä nyt toivot sinusta muistettavan, eikä sitä, että kaivoit nenääsi joka ilta ja että lempiohjelmasi oli salkkarit. Mutta väitän, että jos pääsisit presidentiksi, niin sydämessäsi tietäisit, että lapsesi ovat tärkeämpiä asioita kuin presidenttiys. Mutta ei huolta tuon hajatelman totuudenmukaisuudesta, sillä presidentiksi ei pääse kovinkaan moni.


Olet olemassa vain nyt. Sinulla ei ole muuta hetkeä, kuin nyt. Miksi siis tekisit työtä, josta et pidä? Miksi työntäisit itsesi uraputkeen, jos se tuntuu raskaalta? Miksi olisit aina kiireinen ja eläisit elämäsi sitä valittaen? Totta - joudumme joskus olemaan kiireisiä, tekemään enemmän töitä, kuin lääkäri määrää. Mutta mikäli sellaista jatkuu pitkään, väistämättä uhraamme oman terveytemme ja tämän kallisarvoisen elämän, jota kukaan ei tulee muistamaan.

Tämä elämä on VAIN sinun.


Mistä tässä elämässä sitten oikein on kysymys, jos olemme noin katoavaisia? Olemme kuin tuulenpuuska, joka taivuttaa pajunoksaa. Puhaltamamme tuuli kääntää pajun haluamaamme suuntaan vain siksi hetkeksi, kun puuskana muokkaamme sitä. Ja seuraavassa hetkessä tulee toinen tuulenpuuska, joka taivuttaa tuota pajunoksaa taas toiseen suuntaan. Ja sitten seuraava, ja sitä seuraava.. Mikä tarkoitus tällä kaikella voi olla? Onko mitään?


Raamatun tekstit ovat säilyneet 2000 vuotta ja ovat kovan kiistelyn alla jatkuvasti. Osa ihmisistä pitää niistä kiinni totuuksina, jotka ovat heidän mukaansa vieläkin yhtä totta kuin tuolloin, siinä hetkessä, kun ne kirjoitettiin. Mutta ihmiskunta oli hyvin erilaista 2000 vuotta sitten. Ei tarvitse mennä kuin 100 vuotta taaksepäin, niin voimme nähdä kuinka elämä ja ihmisten sisimmät olivat erilaisia kuin tänään. Jos menemme vielä toiset 2000 vuotta taaksepäin, voimme suunnata katseemme Egyptin pyramideihin. Mitä me tiedämme niistä? Mitä me tiedämme niistä ihmisistä, jotka elivät tuolloin? Vain sen, mitä he hakkasivat kiveen. Voimme arvailla aivan mitä vain, mutta emme tunne ainoatakaan tuon ajan ihmistä. Emme tiedä heistä mitään muuta, kuin että joku heistä heilutti ruoskaa pyramidien juurella ja joku toinen otti iskuja vastaan. Orjuuttamista ja hyväksikäyttöä tapahtuu vieläkin, mutta ei enää samalla tavalla kuin tuolloin. Evoluutio muokkaa ihmiskuntaa empaattisemmaksi ja kauniimmaksi olennoksi, ja se tekee työtään jatkuvasti. Evoluution ansiosta olemme saavuttaneet huomattavasti sopuisampaa yhteiseloa. Olemme saavuttaneet aivan äärettömän määrän tietoa, osaamista ja tutkimustyötä eri aloilla. Elinikämme on noussut. Kohtelemme toinen toisiamme paremmin. Tieteemme tutkii tänä päivänä niin vaikeasti ymmärrettäviä asioita, että minä en edes yritä ymmärtää. Lääketieteen saavutuksista mm. sydämen ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset ovat rutiinihommia. Ja jonain päivänä on jopa pään vaihto mahdollista. Lue tästä, kuinka rakkaus sai ensimmäisen päänvaihtoleikkaukseen halunneen vapaaehtoisen perääntymään. Aivomme ovat kehittyneet luolamiesajoista niinkin paljon, että pystymme kehittämään mm. tekoälyjä, jäljitellen omaa, päämme sisäistä kokemusten maailmaa. Käyttikö kukaan edes 100 vuotta sitten sanaa "tekoäly"? Tässä vain muutamia esimerkkejä. Evoluution vauhti on hurja..


Kaikki ovat sanoneet sanan "evoluutio" ääneen ja jokainen sivistynyt ihminen tietää, mitä se tarkoittaa. Mutta. Mikä sen aiheuttaa? Mikä on se voima evoluution takana? Miksi kaikki muuttuu ja kehittyy? Miksi evoluutio on edes ilmiönä olemassa? Jokin sen aiheuttaa. Darwinin teoriat evoluutiosta ovat jo joutuneet roskakoppaan minun osaltani. Hänen tutkimuksensa eläinlajien alkuperästä ja historiasta tunnustan, tottakai, mutta en pysty uskomaan luonnonvalinnan teoriaan, Sen mukaan on vain sattumaa, että korkeimman älykkyyden ja tietoisuuden omaava olento maan päällä ei ole possu, vaan ihminen. Minä en usko sattumiin, niinkuin ei tämäkään artikkeli.


Jotkut sanovat, että tuo voima on Jumala. Minä olen kasvanut kristinuskon sävyttämässä maailmassa, ja juurikin siksi en voi käyttää tuota ilmaisua. Minusta kristinusko aiheuttaa nykyihmiselle pelkkää harmia ja vaikeuksia elää harmonista elämää. Kristinuskon maalaama jumala on syyllisyyden perikuva, ja syyllisyyden varjossa eläminen on tuskaa. Joten, minä haluaisin käyttää tässä sanaa "energia". Elämänenergia. Tai.. Rakkauden energia. Minä väitän, että meissä kaikissa olennoissa on olemassa pienen pieni osanen, joka kertoo meille mitä meidän tulisi olla. Ja jos joskus joudumme kauas tuosta tunteesta, muutamme suuntaa. Tuo osanen saa meidät tekemään asioita, alkaen elämämme rakentamisesta, jatkuen lisääntymiseen ja jatkuvaan onnellisuuden etsimiseen. Tuo sama voima sai kalat nousemaan vedestä maalle ja kokemaan evoluution muutokset. Tuo sama voima vie meitä ihmiskuntana eteenpäin, väistämättä.


Tekisi mieli sanoa, että voimme jotenkin valita ihmiskunnan suunnan. Mutta ehkä emme voi. Nimittäin, tuo voima vie meitä joka tapauksessa jonnekin suuntaan. Ehkä ainoa, mitä me voimme tehdä on elää oma elämämme niin onnellisina kuin mahdollista. Suojella ympäristöämme, sillä meitä ei olisi olemassa ilman sitä. Herättää kanssaihmisiä ajattelemaan ja näkemään kokonaisuutta oman egon sijaan. Olla hyväksymättä vääryyttä ja sydämettömyyttä. Olla rehellinen omalle itselle. Kulkea kohti rakkautta, rakastaen. Ehkä se riittää. Toki - barrikadeille nouseminen hyvän asian puolesta on tuonut valtavia hyppäyksiä evoluutiossamme. Nelson Mandelan taistelu on varmastikin yksi koskettavimmista. Mikä saa ihmisen sitten taistelemaan, oman hyvinvointinsa kustannuksella? Olemaan rohkea osa tätä evoluutiota? No, minä en ole Nelson Mandela, etkä varmaankaan ole sinäkään. Mutta jos sydämelläsi on joku asia, jonka näet parantavan maailmaa - oli se sitten eläintensuojelu tai veganismi - GO FOR IT! Sinun mielipiteesi ja voima sinussa on osa tätä evoluutiota. Saatat huomata, että kirjoitin juuri muutama päivä sitten artikkelin veganismista. Ja voi olla, että nyt sinusta on outoa, että nyt kannustaisin vegaaneja menemään eteenpäin aatteensa kanssa. Mutta se menee juuri näin, aatteet ja niiden herättämät vastaäänet ovat se tasapaino, joka ylläpitää tätä elämää. Meitä kaikkia tarvitaan.


Tarvitsemmeko me kaikki sitten jonkin sydämen taistelun? Hmm.. Kyllä meillä sellainen olisi, jos tarvitsisi olla, sanoisin.. Eli vastaukseni on ei, emme me tarvitse mitään sydämen taistelua. Me kaikki jo teemme asioita, jotka ovat meistä hyviä. Näillä teoilla ja sanoilla, onnellisuutemme etsijöinä, olemme osa ympäristöämme, osasia tätä elämän tapahtumaa ja evoluution ketjua. Elämä jatkuu joka tapauksessa. Ihmiset lajina jatkavat lisääntymistään ja meistä jokainen opettaa lapsilleen arvonsa, omat elämän opit ja viisaudet. Lapsemme viisastuvat niistä, niinkuin myös meidän vajavaisuudestammekin. Evoluutio tarkoittaa juurikin sitä, että me jokainen olemme juuri sellaisia kuin haluamme olla. Ja juuri niin erilaisia kuin haluamme.


Ympäristömme on peilimme. Ympäristö kertoo meille keitä me olemme. Usein sanotaan, että "mikä sinua eniten toisessa ihmisessä ärsyttää, se on myös sinussa itsessäsi". Tuo sanonta ymmärretään usein todella, todella väärin.. Sillä kaikella on kaksi puolta, niinkuin on Jin&Jang kuviossakin. Otetaan esimerkki: Mikäli sinulla on puoliso, joka ripustautuu sinuun, ja tuo ripustautuminen ärsyttää sinua, niin se ei tarkoita, että tuo ominaisuus olisi sinussa samoin ja että sinäkin olisit ripustautuja. Ei, se tarkoittaa, että mikäli sinä hyväksyt ja annat sen ripustautumisen tapahtua, siten tuo ominaisuus on myös sinussa, mutta eri tavalla. Olette ikäänkuin + ja - samaa energiaa. Sinä päivänä, kun et enää reagoi tähän ripustautumiseen, tai jollain tavalla muutat käytöstäsi sen suhteen, tai yksinkertaisesti kieltäydyt vastaanottamasta sitä enää, voit sanoa, että sinussa ei ole sitä ominaisuutta enää. Ja tuolloin on puolisosikin pakko muuttaa toimintatapaansa. Sillä mikään sinussa ei enää vastaa hänen käytösmalliinsa, hänen ripustautumisensa ei tehoa sinuun, ei aiheuta totuttuja reaktioita, joten on muutoksen hetki. Mikäli sinussa ei ollut tuota ominaisuutta alunperinkään, et olisi koskaan sitoutunut ihmiseen, jossa sellainen on. Tai ainakin sitoutumisesi olisi jäänyt lyhyeksi. Sitä tarkoittaa, kun sanon, että "Kaikki ansaitsevat toinen toisensa." ja: "Vakka kantensa valitsee." Mitä tahansa parisuhteessa tapahtuukaan, molemmat ovat siinä. Yhdessä. Lapset ovat hieman eri asia, tässä asiassa. Lapsilla on mahdollisuus myös katsoa peiliin vanhemmissaan, myötäillä missä haluavat ja olla erilaisia siinä missä he haluavat. Sytyttää ja sammuttaa vanhemmilta saatuja epigeneettisiä ominaisuuksia. Ja näillä eväillä elää omaa elämäänsä. Ja näin evoluutio, tuo rakkauden voiman toteuttama ihmiskunnan kasvu tapahtuu ympärillämme koko ajan. En tiedä minne suuntaan se on menossa, onko lie minnekään. Maailman tapahtumat kertovat välillä, että olisimme menossa huonompaan suuntaan, ja välillä taas päinvastoin. Mutta minun näkemykseni ei voi mitenkään kattaa koko tätä palloa ja sen 7 miljardia asukasta, eikä kenenkään muunkaan. Haluan kuitenkin uskoa tuon evoluution voiman olevan rakkaudesta. Sillä loppujen lopuksi, jokainen negatiivinen tapahtuma, alkaen syrjinnästä ja väkivallasta jatkuen keskitysleireihin asti, herättävät aina vastareaktion. Joka taas on myötätunto ja rakkaus.


Olen kysynyt niin monelta viisaaksi katsomaltani ihmiseltä mielipidettä tuohon jostain syystä vaalimaani Jin&Jang tasapainoon, ykseyteen. Että.. mikäli maailmassamme on aina tasapaino hyvän ja pahan välillä, ja jos minä sitten alan tekemään hyvää, niin lisääntyykö sitten paha jossain? En ole saanut vastausta. Alan Watts on ainoa, joka on osannut kertoa hindulaisuudessa vallitsevasta käsityksestä neljästä erilaisesta ajanjaksosta (kalpa), joissa hyvä ja paha ovat olemassa eri suhteissa. Ja neljännen kalpan päättyessä koko maailma tuhoutuu ja alkaa alusta. Ehkä tämä maailma meneekin sitten niin. En tiedä. Mutta sen tiedän, että jokaisen oma elämä sellaisenaan on riittävä, täydellinen ja juuri oikeanlainen elämä. Kaikkine virheineen, kaikkine munauksineen. Ainoa tapa hukata elämä, on elää onnettomana. Elää tarttumatta hyviin hetkiin, tarttumatta rakkauteen. Sillä hetket ovat ohi meneviä, ja niistä nousee esiin se kaikki tärkeä.


Minä istun juuri nyt kolmatta tuntia tietokoneella ja kirjoitan. Näitä hassuja hajatelmiani. Mutta mitä niistä? Kuka niistä välittää? Ja miksi välittäisi? Ne ovat minun ajatuksiani, eivät sinun. Eivätkä kenenkään muunkaan. Mutta kuitenkin istun tässä ja kirjoitan. Mihin? Mille? Kenelle? Miksi? Kenelle kirjoitan? Sanon, että sinulle, mutta tarkoitan loppujen lopuksi minulle. Sillä, miksi minä sinulle kirjoittaisin? En tiedä kuka olet. En edes oikeastaan myy mitään, paitsi vähän hypnoosia ja voin opettaa meditaatioita. Ajatusmaailmani on saatavilla ilmaiseksi. Sillä, minulla ei olisi ajatusmaailmaani, ellei minulla olisi sinua. Jokainen näistä artikkeleista on syntynyt elämästä, keskusteluista, tapahtumista ja minun täysin ammattitaidottomasta filosofioinnistani. Voi olla, että jopa saatan jonain päivänä vetää joitain sanojani takaisin :D Pidän mainostukseni minimissä, sillä haluan uskoa Wu Weihin. Kaikki tapahtuu, jos tapahtuu. Kaikelle on hetkensä. En siis myydäkseni kirjoita, vaan.. en edes itse tiedä. Toivon toki, että kirjoittamani jutut saavat sinut viihtymään, ehkä jopa huvittumaan. Kirjoitan ehkä vain siksi, että samalla saan selville kuka minä olen ja mitä ajattelen. Voisi olla, että egoani hivelisi, mikäli kirjoitukseni tulisivatkin kuuluisiksi. Mutta, onko sillä mitään väliä, tulevatko vaiko eikö? Se, miksi minä kirjoitan, ja mitä kirjoitan, selventävät minulle vain omia ajatuksiani ja omia mielipiteitäni. Ja mikäli sinä päädyt näitä lukemaan, sinäkin saat tietää kuka sinä olet - ollen joko samaa, tai eri mieltä kanssani. Missään tapauksessa kirjoitukseni eivät ole olemassa missään eetterissä enää 2000 vuoden kuluttua. Ellei kävisi jokin kummallinen vahinko.


Ehkä maapalloon törmää meteori, ja tuolla hetkellä minä olin pudonnut tietokoneeni kanssa kaivoon ja vain minä säästyn. Näin saattaisi tietokoneeltani jäädä jotain olemaan. Tai sitten - ehkä meret tulevatkin hulluksi ja ne tulvivat ja noutavat kaikki ihmiset syliinsä. Ja minä ja tietokoneeni sattuisimme olemaan Ravintola Wanha Rahtilaivalla, eli turkulaisittain Rahtiksella lasillisella viinä, ja minä purjehtisin 99 päivää ja 99 yötä pysyen hengissä Rahtiksen eväin, viinillä ja sipseillä ja Lone Starin keittiöherkuilla. Olisin ainoa henkiinjäänyt. Eli jollain tavalla valittu. Ja minun jupinani jäisivät elämään. ;D ;D ;D Kuka niitä sitten lukisi, jos minä olisin ainut? Nauran kuollakseni juuri nyt...! Joskus tuntuu, että tälle mielikuvitukselleni pitäisi hankkia joku lääkitys..!


Niin, mitä sitten tapahtuisi? Mikäli kaikki elämä tuhoutuisi, jäisi veden valtaan, niin maapallo vain aloittaisi elämän kasvattamisen alusta. Ja veikkaan, että nimenomaan ihmiskunta aloittaisi kehittymisen uudelleen kohti samanlaista tietoisuutta, kuin meillä nytkin on. Sillä onhan näitä yrityksiä ollut jo monia. Kiveen hakattuja todisteita ja eri ikäisiä valtakuntia on löytynyt useita. Ehkä nämä maapallolla nykyisinkin näkyvillä olevat menneet sivilisaatiot eivät ole kokeneet niin totaalista katoamista, kuin mitä juuri leikkimielellä kuvasin. Mutta silti uskon, että tämä pallo on maailma, jossa ihmisenkaltainen tietoisuus on sisäänrakennettuna elementtinä, samoin kuin on vaikka sinikellon ja tulppaanin ja ahvenen ja lehmän tietoisuuskin. Uskon, että tämä maapallo alkaisi saman "työn" uudelleen, jollain tavalla.


Ja jonain päivänä tulevaisuuden ihmiskunta löytää meidän sivilisaatiomme merkit. Mitä ne olisivat? Satelliitteja? Aikakapseleita? Mitä meistä voisi jäädä jäljelle? Meidän sivilisaatiomme on löytänyt menneisyydestä vain kiveen hakattuja kirjaimia ja kuvia. Niin, ja jos me emme tunteneet isoäitimme isoäitiä, niin mistä me tiedämme ovatko nuo kiveen hakatut jutut edes totta? Tai mitään tärkeää? Olisiko mahdollista, että tuon ajan hallitsijoista olisi voinut löytyä Egyptin Kleopatra, nykynimeltään hmmm.. vaikka Fergie? Tai Raamatusta Profeetta Trump? Niin, miten me voimme mitenkään luottaa mihinkään löytämäämme? Voipi olla, että kun olen päässyt eläkkeelle, otan projektikseni kaivertaa kallioon kuvan yksisarvisesta, jolla on olallaan käsilaukku ja jaloissaan piikkarit. Selässä reppu, jossa roikkuu vaikka moottorisaha ja.. vaikka kastelukannu. Ja siihen vielä itseni pitämään sen harjasta kiinni ja puhaltamaan sen sarveen. Revi siitä, tulevaisuuden ihminen.


Evoluutio. Evoluutio on sanana paljon enemmän kuin mitä ajattelemme. Merkitykseltään suurempi kuin luulemme. Evoluutio vain on.


Pajun taipuessa tuulessa, suuntaan ja toiseen.. Voimme aina löytää tuulessa merien virrat. Merien virrat, jotka muokkaavat tuulet ja tuiskut. Ja länsituulen puhaltaessa Atlantilta, paju seuraa. Heiluttaen lehtiään yhdessä tuulen kanssa, kantaen korvaasi sen rakkauden äänen. Sitä on evoluutio.


With Love,

Hanna


Ps. Hetki kauneutta tästä linkistä!

Yliopistonkatu 23 A 3, 3.krs 

20100 Turku

info(at)withlove.fi

©2018 by Withlove.fi.